(IPS) -- Bolivian kokaiinin tuotanto laski viime vuonna YK:n mukaan yhdeksällä prosentilla, kolmen viime vuoden mittaan laskua on ollut hurjat 26 prosenttia. Kokan kasvatusta ovat vähentäneet niin luvalliset viljelijät kuin kokapensaita laittomasti kansallispuistoissa kasvattavat pienviljelijätkin, jälkimmäiset jopa puoleen aiemmasta.

Pinta-alana 23 000 hehtaarin hupeneminen kokan tuotannosta on kunnioitettava luku. Vähennykset maa on toteuttanut omin keinoin, ei Washingtonin, kuten bolivialaiset itse painottavat. Omiin keinoihin on kuulunut muun muassa aktiivinen yhteistyö kokapensaita kasvattavien pienviljelijöiden kanssa.

"He toimivat osallistumisen ja keskustelun ilmapiirissä, he kutsuvat sitä sosiaaliseksi kontrolliksi", toteaa Antonino de Leo, YK:n huumeiden vastaisen viraston edustaja Boliviassa.

Kiintiöt nostavat hintoja

Kun Evo Morales äänestettiin presidentiksi 2005, hän oli Bolivian kokankasvattajien liiton puheenjohtaja. Valintansa jälkeen hän käynnisti välittömästi neuvottelut viljelijöiden ja heidän liittojensa kanssa. Neuvottelujen tavoitteena oli vakuuttaa kokanviljelijät kiintiöiden tuomista eduista.

Moralesin pääargumentti oli, että yhdessä sovitut kiintiöt nostavat hintoja ja takaavat säällisen toimeentulon kymmenille tuhansille viljelijöille. Viime vuonna kokan hinta nousikin Boliviassa seitsemän prosenttia. Jo ennestään viljelijät saivat kokakilosta korkeamman hinnan kuin naapurimaiden, Kolumbian ja Perun, viljelijät.

Vaikka kokasadon tuotto laski 318 miljoonasta 283 miljoonaan dollariin, viljelijät ovat pääosin tyytyväisiä. Olennaisin ero bolivialaisten ja muiden kokantuottajamaiden viljelijöiden välillä on kuitenkin se, että heidän ei enää tarvitse pelätä aseistettuja joukkoja, jotka aiemmin saattoivat tuhota koko vuoden ansiot hetkessä.

Minimipalkkaa kokapensaiden viljelystä

Asein käyty huumeiden vastainen sota on Latinalaisessa Amerikassa tuottanut vastapuolekseen lukuisia rikollisjengejä ja aseistettuja joukkoja. Kokan tuoma raha on paisuttanut rikollisryhmien ja yksittäisten huumeparonien kukkaroa, viljelijät ovat kantaneet riskin. Boliviassa viljelijät saavat catostaan, noin 1600 neliömetrin viljelyalastaan, minimipalkan verran tuloja kukin.

Esimerkiksi Kolumbiassa hallitus tuhoaa kokapensaita yli 100 000 hehtaarilta joka vuosi. Köyhien pienviljelijöiden ainoa vaihtoehto on istuttaa uusia, ja kierto alkaa alusta. Myös Boliviassa kokanviljelyä rajoitetaan edelleen ja määriteltyjen viljelyalojen ulkopuolelta löydetyt sadot tuhotaan.

Antonio de Leonin mukaan laittoman tuotannon vähentäminen edellyttää sekä pyrkimyksiä viljelyalan hävittämiseen että pitkän aikavälin osallistavia kehitysohjelmia, joilla luodaan viljelijöille kelvollisia vaihtoehtoisia elinkeinoja.