Artikkeli on julkaistu aiemmin Lausti.comissa ja Ylen Ykkösaamussa.

Kuluneen kesäkuun uutiset kaksoisvirran maasta Irakista olivat shokeeraavia. Raakalaismainen islamistijärjestö ISIS on vallannut Irakin toiseksi suurimman kaupungin Mosulin ja useita muita kaupunkeja. Huomattava osa Syyrian vastaisesta rajasta on siirtynyt fanaattisten uskonsotureiden kontrolliin.

ISIS eli Irakin ja Syyrian islamilainen valtio taistelee Irakissa pääministeri Nuri al-Malikin shiialaisväestöön nojaavaa hallitusta vastaan. Toisen rintaman sotaa se käy Syyriassa sisällissodan yhtenä osapuolena, vihollisenaan presidentti Bashar al-Assadin hallinto ja tietysti myös huomattava osa muuta Assadin vastaista oppositiota.

Kuten ISISin nimi kertoo, järjestö ei pidä itseään poliittisena puolueena, vaan valtiona, islamilaisena kalifaattina, jonka perustamisen se on jo julistanut. ISIS on tuhonnut Irakin ja Syyrian välisiä raja-asemia historiasta tietoisena. Ylen A-studiossa viime viikolla esitetyssä järjestön videossa rajan häivyttämistä kommentoitiin toteamuksella, että Sykes-Picot on siirretty historiaan. Tällä viitattiin Britannian ja Ranskan etupiirisopimukseen, jolla ne jakoivat hajoavan Turkin valtakunnan maita ensimmäisen maailmansodan aikana.

Sana "Syyria" ISISin nimessä tarkoittaa nykyistä Syyriaa suurempaa aluetta, jonka arabiankielinen nimi on al-Sham. Siihen kuuluvat Syyrian arabitasavallan lisäksi Libanon, Israel/Palestiina ja Jordania. Niistä muodostuu alue, joka historiallisesti on yhtä ja samaa arabiankielisen kulttuurin hallitsemaa maata. Merkittäviä poikkeuksia ovat vain hepreankielinen Israel ja Syyrian kurdinkieliset alueet.

"ISISin taistelijoiden menestys Irakissa on yhtäkkiä tehnyt Yhdysvalloista ja Iranista lähes liittolaisia."

Tuskin mikään muu paljastaa selvemmin arabinationalismin poliittisen vararikon kuin se, että ryhmä, joka ensimmäisen kerran pitkään aikaan on ottanut tavoitteekseen Arabi-idän valtiollisen yhdistämisen, koostuu poliittis-uskonnollisista fanaatikoista. Nämä keskiajan suuntaan tähyävät uskonkiihkoilijat ovat liittäneet synkkään lippuunsa sinänsä myönteisen ajatuksen eurooppalaisten imperialistien aikoinaan piirtämien mielivaltaisten rajojen hävittämisestä. Nationalistinen Ba'th-puolue ei onnistunut yhdistämään Irakia ja Syyriaa, vaikka puolue johti vuosikymmeniä molempia maita. Myöskään Egyptin ja Syyrian liittovaltio Nasserin aikana ei edennyt alkua pitemmälle.

ISISin edeltäjä perustettiin Irakissa jo kymmenen vuotta sitten vastustamaan Yhdysvaltojen miehitystä ja sen myötä valtaan nousseita shiia-ryhmittymiä. Järjestö sai uutta voimaa pari vuotta sitten, kun naapurimaassa Syyriassa alkanut rauhanomainen kansannousu diktatuuria vastaan muuttui sisällissodaksi. Näin selittyy osittain ISISin viimeaikainen taistelumenestys.

Vallatessaan Irakin kaupunkeja ISIS sai liittolaisekseen paikallisia heimopäälliköitä sunnimiliiseineen. Tällaiset liittolaisuudet ovat kuitenkin harvoin kovin kestäviä.

Kaupunkien valtauksia näyttää helpottaneen ennen kaikkea hallituksen joukkojen haluttomuus vastarintaan. Mosulin valtasi puolitoistatuhatta taistelijaa, joita vastassa oli vahvuudeltaan moninkertainen armeija. Valtaamistaan kaupungeista ISIS on saanut uusia resursseja: amerikkalaisperäisiä aseita ja ajoneuvoja ja pankeista käteistä, Mosulista yli 400 miljoonaa dollaria. ISIS on myös myynyt öljyä kontrolloimiltaan alueilta itäisestä Syyriasta.

Hallituksenvastaisiin joukkoihin ISISin rinnalle on liittynyt myös edesmenneen Saddam Husseinin ja hänen Ba'th-puolueensa entisiä sotilaita. Hyökkääjien strategisista kyvyistä kertoo se, että tärkeästä öljykaupungista Kirkukista ei ryhdytty taistelemaan, vaan se jätettiin kaupunkia puolustamaan tulleille Kurdistanin Peshmerga-joukoille. Pohjois-Irakia omana alueenaan hallitsevat kurdit ovat pitkään riidelleet Bagdadin keskushallituksen kanssa Kirkukin omistuksesta.

Kukaan ei tiedä, mitä ISISin sotamenestys enteilee, käännekohtaako koko Lähi-idässä tai ainakin Irakin valtion lopun alkua. Todennäköisesti yleinen sekasorto arabimaissa vain pahenee samaan aikaan, kun Israel jatkaa palestiinalaisalueiden laitonta miehittämistä ja asuttamista. Ja tietenkin myös ulkopuoliset pyrkivät vallitsevassa sekavassa tilanteessa ajamaan omia strategisia ja geopoliittisia intressejään. Ulkopuolisista voimista tärkeimpiä ovat Yhdysvallat, Iran ja Saudi-Arabia.

Jos Syyrian sisällissota selittää ISISin kaltaisen liikkeen menestyksen juuri nyt, niin Irakin kaaoksen yleisenä syynä on Yhdysvaltojen ja Britannian hyökkäys maahan yksitoista vuotta sitten. Paitsi, että tämä kansainvälistä oikeutta räikeästi rikkonut teko on vaatinut satojentuhansien ihmisten hengen, perustui hyökkäys Irakiin myös valheisiin ja illuusioihin, joita Yhdysvaltojen ja Britannian johtajat elättelivät.

Saddam Husseinin diktatuuri kyllä kaatui helposti. Mutta Irakista ei tullut mitään vakaata, amerikkalaisiin myötämielisesti suhtautuvaa kapitalistista demokratiaa, sellaista kuin Japani ja Länsi-Saksa toisen maailmansodan jälkeen. Sen sijaan valloilleen pääsivät kaikki ne voimat, jotka nyt jo toistakymmentä vuotta ovat taistelleet vallasta Eufratin ja Tigriksen rannoilla.

Hyökkäys Irakiin vahvisti myös Yhdysvaltojen vihollismaan Iranin vaikutusvaltaa alueella. Amerikkalaiset joutuivat asioiden luonnosta johtuen tukemaan Irakin shiialaiseen enemmistöön nojaavia hallituksia, joilla on hyvät suhteet samaa uskonsuuntaa kannattaviin Iranin johtajiin. Tämä ei miellytä sunni-islamin fanaattista muotoa edustavaa Saudi-Arabiaa, Yhdysvaltojen keskeistä liittolaista ja maailman tärkeintä öljyntuottajaa, jonka uumenista pumpattava neste pyörittää suurta osaa teollisesta kapitalismista. Mutta Saudi-Arabiasta virtaa myös rahaa läheisten kriisialueiden islamisteille, muun muassa Syyriaan ja todennäköisesti myös Irakiin.

ISISin taistelijoiden menestys Irakissa on yhtäkkiä tehnyt Yhdysvalloista ja Iranista lähes liittolaisia: molemmat maat puolustavat Bagdadin hallitusta. Iranin vallankumouskaarti taistelee jo Irakin puolella ja Yhdysvallat, joka ehti vetää joukkonsa Irakista, lähettää sinne nyt sotilasneuvonantajia. Ehkäpä myös Iranin ydinhankkeista syntynyt vuosikausien kriisi ratkeaa piankin tai sitten kiista vain jäädytetään ja unohdetaan. Iran ei sitten olisikaan enää "maailman vaarallisin valtio."

Ei ole helppoa hallita maailmaa ja puolustaa geopoliittisia ja imperialistisia valtionintressejä. Ystävät ja viholliset voivat vaihtaa paikkaansa hyvinkin nopeasti.