(IPS) -- Zimbabwessa monet nuoret miehet ovat pelastautuneet työttömyydestä kenkäkauppiaiksi. Kadulle tarjontansa levittävät nuorukaiset eivät pelkästään myy kenkiä, he myös valmistavat ne itse.

"Teemme kengät raaka-aineista, jotka saamme teurastamoilta ja karjatiloilta Hararen ulkopuolelta", kertoo 19-vuotias Shelton Mbariro ja kehaisee käsintehtyjen kenkien olevan erityisen vahvoja ja kestäviä.

Joustavat hinnat

Hararen suutariliiton mukaan Mbariron kaltaisia nuoria suutareita löytyy Hararen ja muiden Zimbabwen kaupunkien kadunkulmista lähes 200 000. Valmistamistaan kengistä he perivät korkeimmillaankin noin 30 euron verran, sandaalit saa muutamalla eurolla.

Kysyntä vaikuttaa kenkien hintoihin reaaliaikaisesti, korkeimmillaan ne ovat yleensä ruuhka-aikoina ja kuukauden lopussa, päivittäin hinta laskee iltaa kohden. Mbariro on ansioihinsa tyytyväinen.

"Kun bisnes sujuu, niin kuin yleensä loppukuusta tapahtuu, käteen jää ainakin 100 dollaria (n. 73 euroa) päivässä."

Huolimatta siitä, että suutarit joutuvat kilpailemaan halpojen kiinalaisten kenkien kanssa, käsintehdyt kengät käyvät hyvin kaupaksi. Niiden kilpailuvaltteja ovat tyylikäs muotoilu, pitkä käyttöikä ja neuvoteltavissa oleva hinta.

Suosiota voi lisätä sekin, että Zimbabwen ainoa kenkätehdas Bata leikkasi tuotantoaan vuosi sitten vedoten maan huonoon taloudelliseen tilaan.

Ei palveluja, ei veroja

Mbariro ei valita, viranomaiset sen sijaan syyttävät häntä ja muita nuoria yrittäjiä verojen kiertämisestä ja lakien uhmaamisesta.

"Kuntana emme hyödy suutareista yhtään, koska he toimivat sattumanvaraisissa paikoissa ja välttelevät poliisia", Hararen kaupungin tiedottaja Lesley Gwindi selittää.

Suurin osa katukauppiaista onkin juossut kerran jos toisenkin poliisia pakoon. Kauppaluvan anominen maksaa noin 15 euroa ja jos anomus hyväksytään, voi kauppias lunastaa luvan vuodeksi vajaalla 90 eurolla.

Nuoret yrittäjät eivät kuitenkaan halua maksaa paikallisviranomaisille, koska eivät koe saavansa mitään vastineeksi.

"Me teemme rahaa kaduilla, ilman merkittyjä liikepaikkoja, emmekä saa mitään palveluita kunnalta", Mbariro perustelee. "Taistelemme mieluummin itse omat taistelumme", jatkaa toinen kadulla kenkiä myyvä suutari, Shadrack Bvumb.

Zimbabwen taloudellinen tilanne on kurja, tehtaita suljetaan ja työttömyysaste on korkea. Vuonna 2012 lähes kolmasosa zimbabwelaisista työskenteli epävirallisella sektorilla. Suutariksi ryhtyminen on selviytymiskeino.

"Näin me nyt pärjäämme niin kuin näet. Me teemme kaiken itse ja myymme kaiken itse, koska on ajanhukkaa etsiä olemattomia työpaikkoja", Bvumb kiteyttää.