Länsimaiden pitäisi kieltää metsästysmuistojen maahantuonti, sanoo eteläafrikkalainen toimittaja ja ympäristöasiantuntija Ian Michler.

Suomessa tällä viikolla vieraillut Michler kritisoi maansa riistatiloja, joilla turistit voivat käydä maksusta ampumassa eläimiä ja viedä niiden osia mukanaan matkamuistoiksi. Keinot toiminnan lopettamiseen ovat hänen mukaansa muualla kuin Etelä-Afrikassa.

"Eläimet tapetaan Afrikassa, mutta afrikkalaiset eivät niitä tapa. 99 prosenttia metsästysturisteista on ulkomaalaisia", hän kertoo.

Metsästettävien eläinten skaala on laaja, mutta Michler on huolissaan erityisesti leijonien kohtelusta, josta hän tekee parhaillaan dokumenttia.

Hänen mukaansa leijonat kasvatetaan vankeudessa ja niitä jalostetaan surutta. Leijonia risteytetään tiikereiden kanssa, ja poikkeavan värisiä leijonia siitetään lisää, sillä niiden kaatoluvista saatetaan maksaa kymmeniä tuhansia euroja. Ennen metsästysmuistoksi päätymistä kesyjä leijonanpentuja esitellään turisteille.

Valokuvausta tilalle?

Metsästysturismin puolustajien mukaan sen avulla on onnistuttu säilyttämään monia uhanalaisia lajeja sekä kitkemään myös salametsästystä. Lisäksi sen taloudellinen arvo on suuri: Etelä-Afrikassa vuosittain noin 9 000 turistia käyttää lähes sata miljoonaa euroa metsästykseen, ja ilmiön suosio on kasvussa.

Michler on eri mieltä.

"Kyse on metsästysmuiston saamisesta eikä suojelusta. Tiloilla kasvatetaan myös esimerkiksi leopardeja, gepardeja ja antilooppeja --. Näitä eläimiä kasvatetaan, koska niistä maksetaan", hän sanoo.

Esimerkiksi uhanalaista hyeenakoiraa ei metsästystiloilta löydä, koska niillä ei tienaa rahaa, hän muistuttaa.

Suojelusta on Michlerin mukaan kaukana myös turistien tapa ampua leijonalaumojen vahvimpia yksilöitä. Se haurastuttaa niiden geenipohjaa ja vaikuttaa myös lauman dynamiikkaan.

Metsästysretket voisi hänen mielestään korvata vaikkapa valokuvaussafareilla. Se työllistäisi enemmän ihmisiä ja sitä voisi tehdä ympäri vuoden.

"Yksittäisiä tapauksia"

Suurin osa metsästysturisteista on amerikkalaisia, mutta myös esimerkiksi Suomesta löytyy useita yrityksiä, jotka tarjoavat metsästysmatkoja Etelä-Afrikkaan ja muihin metsästysmaihin.

Riihimäkeläisen B&R Huntingin toimitusjohtaja Henri Viitanen arvioi, että Etelä-Afrikassa käy metsästysmatkoilla vuosittain 100–300 suomalaista.

Viitanen tuomitsee Michlerin esimerkit leijonien vankeudessa kasvattamisesta ja ylijalostamisesta. Hän ei kuitenkaan ole törmännyt ilmiöön henkilökohtaisesti.

"Väärin jalostaminen ja häkistä tapettavaksi tuominen ei ole reilua peliä. Mutta paikkoja on erilaisia", hän muistuttaa.

Viitasen mukaan esimerkiksi B&R Huntingin matkoilla metsästetään enimmäkseen vapaana kasvaneita, lauman vanhimpia eläimiä. Lähes aina kohteena ovat muut eläimet kuin leijonat.

Etelä-Afrikan tapauksessa matkat suuntautuvat aina riistafarmeille, mutta sielläkin alueet ovat yleensä laajoja ja metsästäjät metsästävät luonnollisissa olosuhteissa elävää kantaa, hän kertoo.

"Valitettava tosiseikka on, että muutamat ajattelemattomat ihmiset toimivat tavoilla, jotka eivät ole hyväksyttäviä. Harmillista on, että näiden yksittäisten tapausten annetaan luoda varjo koko toiminnan ympärille", hän sanoo.