Artikkeli on julkaistu aiemmin Ylen Ykkösaamun sivuilla ja Lausti.comissa.

Kommentoidessaan viime viikon uutisten kahta aihetta, Skotlannin kansanäänestystä ja Syyrian/Irakin islamistista Isis-liikettä ja sen julistamaa "kalifaattia", tunnettu israelilainen oppositiomies ja rauhanaktivisti Uri Avnery kirjoittaa, että Skotlannin nummia ja Eufratin rantoja yhdistää valtavista eroista huolimatta yksi asia. Molemmissa paikoissa voi nähdä enteitä kansallisvaltion lähestyvästä kuolemasta.

Vastikään 91 vuotta täyttänyt Avnery on terävä ja mielenkiintoinen kirjoittaja. En kuitenkaan oikein ymmärrä hänen Skotlantia ja Isistä koskevaa vertaustaan.

Siitä ei ole epäilystäkään, että fanaattis-uskonnollinen Isis on vakavan yhteiskunnallisen sairauden oire. Potilaat eivät kuitenkaan tässä tapauksessa ole kansallisvaltioita, vaan Irakin ja Syyrian kaltaisia keinotekoisia luomuksia, joiden rajat piirrettiin mielivaltaisesti lähes sata vuotta sitten, kun eurooppalaiset suurvallat balkanisoivat Arabi-idän jakamalla alueen omiin etupiireihinsä.

Voi olla, että kapitalismin kansainvälistyminen todella on viemässä maailmaa kohti kansallisvaltion kuolemaa. Suhtaudun itse tähän ennustukseen hieman epäillen. Mutta niin tai näin, ainakaan se kansanliike, joka melkein onnistui irrottamaan Skotlannin Yhdistyneestä kuningaskunnasta, ei pyrkinyt hautaamaan kansallisvaltiota. Mitä muuta kuin kansallisvaltio itsenäisestä Skotlannista olisi tullut, jos sen asukkaiden enemmistö olisi viime torstaina äänestänyt itsenäisyyden puolesta?

Britannia sitä vastoin ei ole eikä ole koskaan ollutkaan kansallisvaltio, vaan kolmen kansallisuuden – englantilaisten, walesilaisten ja skottien – muodostama monarkia. Englannin kieli tosin vallitsee kaikkialla Britanniassa, mutta Walesissa ja Skotlannissa kuulee vielä puhuttavan eläviä kelttiläiskieliä, kymriä ja Skotlannin gaelia.

Maailman ensimmäisessä jalkapallomaaottelussa 142 vuotta sitten pelasivat vastakkain Englanti ja Skotlanti. Sitä ei olisi kutsuttu maaotteluksi, elleivät englantilaiset ja skotit pitäisi itseään eri kansallisuuksina.

Vaikka Suomessa tunnustetaankin kaksi virallista kieltä, maamme on silti yksikansallinen valtio. Ruotsinkielisiä Suomen kansalaisia ei pidetä omana kansallisuutenaan. Kansalaisuus ja kansallisuus tarkoittavat täällä samaa asiaa. Britannia osoittaa, että näin ei ole kaikkialla.

Britannian lisäksi toinen suuri monikansallinen valtio läntisessä Euroopassa on Espanja. Siellä katalaanit ja baskit ovat varsin tietoisia omasta kansallisuudestaan ja siitä, etteivät ole espanjalaisia missään muussa mielessä kuin Espanjan passin haltijoina. Tästä ei ole pitkä harppaus itsenäisyyden kannattamiseen ja toimimiseen sen puolesta.

Itsenäistymistä ajaneen, vaikka tavoitteessaan sittenkin epäonnistuneen kyllä-liikkeen nousu ja laaja kannatus Skotlannissa ovat suuresti rohkaisseet Katalonian nationalisteja Espanjassa. Yli puolitoista miljoonaa katalaania osoitti kansallispäivänään, toissa viikon torstaina, Barcelonassa mieltään itsenäisen Katalonian puolesta. Silloin oli kulunut tasan 300 vuotta siitä, kun Katalonia Espanjan perimyssodassa menetti erikoisasemansa Aragonian kruunun alaisuudessa.

"Ukrainan kriisi osoittaa, jos joku sen nyt olisi unohtanut, että nationalismi ei ole mikään pienten kansojen yksinoikeus. "

Muusta Espanjasta kieleltään ja kulttuuriltaan poikkeava Katalonia alistettiin suoraan kuningas Filip V:n valtikan alle. Sortotoimiin kuului muun muassa espanjan kielen pakollinen käyttö julkisissa asioissa katalaanin asemesta.

Katalonian kansallispäivästä on kuluvan vuosikymmenen aikana tehty itsenäisyyttä vaativan mielenosoituksen päivä. Väkijoukon määrä on paisunut vuosi vuodelta, ja Madridin keskushallitusta uhmaten Katalonian autonomisen alueen johto on päättänyt järjestää kansanäänestyksen itsenäisyydestä marraskuussa. Päätöksestä saattaa seurata vakava kriisi.

Kun Neuvostoliitto ja niin sanottu kommunismi romahtivat, tyhjiön täytti nationalismi, joka johti sarjaan väkivaltaisia konflikteja Kaukasiassa ja kansallisuuksien väliseen täysimittaiseen sotaan Jugoslaviassa. Nyt, lähes neljännesvuosisata myöhemmin, sama on toistumassa Ukrainassa, jossa venäläinen ja ukrainalainen nationalismi ovat törmänneet yhteen osana Venäjän ja Nato/EU:n välistä geopoliittista köydenvetoa.

Ukrainan kriisi osoittaa, jos joku sen nyt olisi unohtanut, että nationalismi ei ole mikään pienten kansojen yksinoikeus. Venäläiset nationalistit presidentti Putinista alkaen puhuvat haikeina Novorossijasta eli Uusvenäjästä, Mustan meren pohjoisrannasta, jonka Venäjä valtasi Turkilta 1700-luvulla, mutta jonka Lenin ja Trotski petollisesti luovuttivat ukrainalaisille.

Nationalismi näyttää vahvistuvan vähän joka puolella, itäisen Euroopan aroilta Välimeren ja Atlantin rannoille. Itse kukin voi miettiä omassa mielessään, äänestikö Skotlannin asukkaiden enemmistö oikein tai väärin viime viikolla, tai mitä pitäisi ajatella, jos Barcelonan ja Madridin välille äityy vakava konflikti.

Eikö kuitenkin olisi paljon järkevämpää, että Katalonian mahdollisen itsenäistymisen sijaan Espanja ja Portugali yhdistyisivät Iberian federaatioksi, jossa niemimaan kaikkien kansallisuuksien itsemääräämisoikeus toteutuisi laajan itsehallinnon muodossa. Iberia-aatteella on kannattajia Espanjassa ja Portugalissa. Muun muassa Nobel-palkittu portugalilainen kirjailija José Saramago kuului sekä maansa vasemmistoon että iberialaisen federalismin kannattajiin.

Samoin voisivat Britannia ja Irlanti yhdistyä Brittein saarten liittovaltioksi. Tällaisten federaatioiden muodostamisella olisi ehkä mahdollista toteuttaa ajatus alueiden Euroopasta sympaattisempana vaihtoehtona nykyiselle kansallisvaltioiden Euroopalle. Alueiden itsehallinnosta ja läheisyysperiaatteesta puhuttiin takavuosina EU:ssa, mutta ajatus näyttää sittemmin kokonaan unohtuneen.

Tai ehkä on niin, että kapitalistinen tuotantotapa kaikesta globalisaatiosta huolimatta vaatii menestyäkseen ja kilpailukykynsä säilyttääkseen vahvan kansallisvaltion ja sitä tukevan ideologian, joka naamioi itsekkään oman edun ajamisen yleväksi pyrkimykseksi. Jos näin on, niin nationalismista päästään eroon vasta nykyistä paremmassa ja järkevämmässä yhteiskunnassa.