Iranin raja käy liiankin tutuksi afgaaneille
Moni Afganistanista viisumitta pakoon pyrkivä palaa pian karkotettuna, kirjoittaa Karlos Zurutuza.
(IPS) -- "Totta kai pelottaa, mutta mitä muuta voisin tehdä", kysyy afganistanilainen Ahmed. Hän odottaa rajakaupungin pienessä majatalossa, että salakuljettajat veisivät hänet rajan yli Pakistaniin, josta matkan on määrä jatkua Iraniin.
Ahmed on nelikymppinen, mutta näyttää 15 vuotta vanhemmalta. Hän sanoo, ettei pysty elättämään seitsemää lastaan kotiseudullaan Bamiyanissa. Lukutaidottomuus ei edistä työnsaantia.
"Olemme nälkäkuoleman partaalla", Ahmed huokaa.
Nopea palvelu
Ahmedin kaltaiset eivät viivy paria päivää pitempään, kertoo Hassaniksi esittäytyvä hotellin johtaja.
"Heidät viedään auton lavalla Pakistaniin, mistä Iraniin on päivän patikkamatka erämaan halki. Kaikki eivät selviä taipaleesta", jatkaa Hassan, joka toimii välikätenä ihmissalakuljetuksessa.
Nimruzin maakunnan pääkaupunki Zaranj sijaitsee 800 kilometriä Kabulista lounaaseen. Nimruz on Afganistanin ainoa kolkka, joka rajoittuu sekä Iraniin että Pakistaniin.
Tuhannet afgaanit turvautuvat Zaranjin salakuljetusmafiaan paetakseen kotimaansa sekasortoa. Viimeisin väkivallan kierre alkoi 2001, kun Yhdysvallat kukisti ääri-islamilaisen Talebanin vallan.
Halvempi vaihtoehto
Toisen majatalon pitäjä kertoo Zaranjissa, että Iranin viisumi maksaa noin 1 500 euroa, mutta salakuljettajien kyydin voi saada alle 400 eurolla.
"Hinta riippuu kohteesta, kalleimpia ovat Teheran ja muut isot kaupungit, joista paperiton löytää helpoimmin työtä. Osa hinnasta maksetaan vasta perillä, joten moni yrittää yhä uudelleen, kunnes onnistuu tai pääsee hengestään", hän sanoo.
Afganistan on johtanut vuosikymmeniä YK:n tilastoa maista, joista on paennut eniten ihmisiä. Viime vuoden lopussa luku oli 2,6 miljoonaa. Syyriasta paenneita oli tuolloin 2,5 miljoonaa ja Somaliasta 1,1 miljoonaa.
Katkera paluu
Ahmedin majapaikasta on vain pari kilometriä Iranin rajan viralliselle ylityspaikalle, mutta se ei ole häntä varten – paitsi ehkä pikaisella paluumatkalla.
Tavallisena arkipäivänä rajalla sijaitsevassa "nollapisteessä" on rekisteröity liki 500 Afganistaniin palaajaa. "259 on Iranin karkottamia, ja 211 palaa omasta tahdostaan", kertoo rekisteröintiä johtava Mirwais Arab.
"Pystymme tarjoamaan ruuan, suojan ja vähän kotiinpaluurahaa vain 65 hengelle", hän pahoittelee.
Loput jatkavat kulkuaan jalkapatikassa epäonnistumisen paino harteillaan.
Kansainvälistä siirtolaisuusjärjestöä IOM:ää Nimruzissa edustava Najibullah Haideri kertoo, että Iran karkottaa Afganistaniin kuukausittain keskimäärin 600 miestä ja 200 perhettä. Tätä on jatkunut jo kuutisen vuotta.
Meno-paluu viikossa
Parikymppiset Khalilin veljekset palautettiin Iranista Afganistaniin viikko sen jälkeen, kun he lähtivät pakomatkalleen Pakistanin erämaan kautta. He maksoivat Talebaniin kuuluville salakuljettajille puolet matkan hinnasta lähtiessä.
"Halusimme Teheraniin, mutta meidät vietiin siitä 1 500 kilometriä kaakkoon sijaitsevaan Iranshahriin. Poliisi mukiloi meidät pahoin ja lähetti sitten linja-autolla takaisin rajalle", kertoo vanhempi veli Abdul Khalil Afganistanin rajalla sijaitsevan Zaranjin kaupungin laidalla.
Pohjois-Afganistanin Kunduzista lähteneen Arifin perheen tilanne on vielä pahempi. Heitä meni rajan yli viisi mutta palasi vain neljä. Vanhemmat ja kaksi isompaa poikaa eivät tiedä, mitä salakuljettajat tekivät seitsemänvuotiaalle kuopukselle.
"Isä yrittää lähteä vielä tänään uudestaan rajan yli etsimään häntä", sanoo 15-vuotias Ziaud.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia