Alkuperäiskansojen ihanteet unohtuvat Evo Moralesin Boliviassa

Bolivian ensimmäinen alkuperäiskansaa edustava presidentti Evo Morales ilmoitti valtaan noustuaan vuonna 2006 tekevänsä maastaan alkuperäiskansojen maailmankatsomusta käytännössä soveltavan valtion. Vuosien mittaan idealismi on kuitenkin karissut.

Helsingin yliopiston tutkijan Eija Rannan tuoreen väitöskirjan mukaan Morales on lähinnä kasvattanut valtion roolia ja omaa valtaansa. Alkuperäiskansojen hyvän elämän filosofia, vivir bien, jäi teoriaksi, jota ei ole onnistuttu soveltamaan käytännössä.

"Bolivia on hyvin jakautunut yhteiskunta, jossa alkuperäiskansat ovat olleet pahnanpohjimmaisia. Sekä niiden, joilla ei ole ollut valtaa, että niiden, joilla on ollut valtaa, tapa hahmottaa maailmaa on järkkynyt. Se on mahtava asia, mutta myös yksi syy siihen, miksi vivir bien -ajattelu ei ole lyönyt läpi käytännön toiminnassa", hän sanoo.

Vivir bien -filosofia perustuu Bolivian sorrettujen alkuperäiskansojen vuosisataisiin pyrkimyksiin saada itsemääräämisoikeus. Se on harmoniaa, toisten ihmisten ja ympäristön kunnioittamista sekä yhteisöllisyyttä korostava elämäntyyli, joka nähdään vastakkaisena länsimaisen maailman yksilökeskeisyydelle ja kulutushysterialle.

Käsite yleistyi 1990-luvulla, jolloin alkuperäiskansojen liikehdintä kiihtyi niin Boliviassa kuin muuallakin maailmassa. Alkuperäiskansat muodostavat noin kaksi kolmasosaa Bolivian väestöstä, ja he ovat olleet alistetussa asemassa vuosisatojen ajan. Valtasuhteet kääntyivät päälaelleen, kun vasemmistoliikettä edustava Evo Morales nousi valtaan yllättäen ja rytinällä vuonna 2006.

Kolonialismin perintö kummittelee

Kolmannen presidenttikautensa lokakuussa aloittanut Morales tunnetaan öljy- ja kaasuvarojen kansallistamisesta, sosiaalipolitiikasta ja vahvasta Yhdysvaltain ja länsimaiden vastaisesta retoriikastaan. Hänen aikanaan Bolivian bruttokansantuote on kolminkertaistunut ja puoli miljoonaa ihmistä on noussut köyhyydestä.

"On vaikea ajatella, että alkuperäiskansat hyväksyisivät enää aiempaa kohtelua."

Yksi hänen projekteistaan on ollut nostaa vivir bien -filosofia valtion kehityspoliittisen ohjelman ohjenuoraksi. Ranta oli mukana seuraamassa, kun vivir bieniä yritettiin jalkauttaa ministerien ja virkamiesten keskuuteen ja muuttaa käytännön politiikaksi vuodenvaihteessa 2008–2009.

Hänen viime viikolla ilmestyneen kehitysmaatutkimuksen väitöskirjansa mukaan siinä ei ole juuri onnistuttu. Käsite on jäänyt abstraktiksi ja epäselväksi, ja sitä on ollut vaikea soveltaa käytäntöön, koska kaikilla on erilainen mielipide siitä, mitä hyvä elämä voisi olla.

Omaa osaansa on näytellyt myös virkamiehiin syvään juurtunut rasismi.

"Monet haastateltavani näkivät, että tämä on takapakkia: takapajuisilta ihmisiltä tuodaan tällaisia ajatuksia moderniin valtionhallintoon. Urbaanit, valkoiset, keskiluokkaiset virkamiehet kokivat sen hirveän raskaasti."

Rasismin lisäksi Boliviassa kummittelee Rannan mukaan edelleen myös kolonialismin haamu, joka näkyy esimerkiksi vallan keskittymisenä, vaikka tavoite oli päinvastainen.

"Eräs haastateltavani sanoi, että yritämme kaikkemme rakentaa uutta, mutta kolonialismi elää meidän kaikkien päässä ja ruumiissa. Olemme kasvaneet hierarkkiseen, epädemokraattiseen ja rasistiseen yhteiskuntaan", Ranta siteeraa.

Moralesin tarkoitus oli tehdä Boliviasta monikansallinen valtio, jossa alkuperäiskansoilla on autonomia. Uudistus jäi rikkaan eliitin vastustuksen takia kuitenkin kompromissiksi, ja samaan aikaan Morales on Rannan mukaan keskittänyt valtaa yhä enemmän valtiolle ja itselleen. Vastustajansa hän on leimannut uusliberalisteiksi.

Hän on myös esimerkiksi ollut ajamassa moottoritiehanketta alkuperäiskansojen maille Amazonin alueelle, vaikka vastusti samantyyppistä kehitystä alun perin itse.

Rannan mukaan kuviota selittävät kolonialismin lisäksi osittain myös alkuperäiskansojen sisäiset ristiriidat: presidentin lojaalisuus kuuluu enemmän kokanviljelijöille kuin muille alkuperäiskansoille.

Symbolinen merkitys

Epäonnistumisista huolimatta vivir bien -filosofian potentiaali on Rannan mukaan kuitenkin suuri. Se on tuonut alkuperäiskansoista esiin myönteisiä asioita ainaisen köyhyyden ja kurjuuden sijasta, ja sen avulla on voitu ajaa tärkeitä poliittisia oikeuksia.

"Sen suurin merkitys on ollut symbolinen, oman luominen. Jos se heiluttaa ihmisten käsitystä omasta itsestään ja erilaisten ihmisten roolista yhteiskunnassa, sillä on hirveän suuri merkitys. On vaikea ajatella, että alkuperäiskansat hyväksyisivät enää aiempaa kohtelua", hän huomauttaa.

Hänen mukaansa alkuperäiskansa kuitenkin romantisoidaan toisinaan länsimaissa. Esimerkiksi yhteisön sisäiset valtataistelut, naisten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema uhkaavat jäädä käsittelemättä, jos alkuperäiskansat nähdään yhtenäisenä, harmonista elämäntapaa toteuttavana ryhmänä.