Artikkeli on julkaistu alun perin Lapsen Maailma -lehden numerossa 11/2014. Tilaa lehti täältä.

Lapsen oikeudet kirjattiin vuonna 1989 YK:n Lapsen oikeuksien sopimukseen. Se on maailman laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus, joka sitoo valtiot muuttamaan lakinsa ja toimintansa sopimusta vastaaviksi. Sopimuksen 12. artiklan mukaan jokaisella lapsella on oikeus ilmaista näkemyksensä häntä koskevassa asiassa. Tämä on yksi sopimuksen keskeisimmistä oikeuksista.

Olisi helppoa kuvitella, että lapsen oikeus ilmaista mielipiteensä olisi jo itsestäänselvyys.

"Meidän täytyy kuitenkin muistaa, että Lapsen oikeuksien sopimus on vielä suhteellisen uusi. Kuten kaikki muut ihmisoikeudet, myös lapsen oikeudet ovat edelleen jatkuvan uhan alla", pitkänlinjan kansainvälinen lapsen oikeuksien puolestapuhuja Gerison Lansdown muistuttaa.

YK:n Lapsen oikeuksien sopimus on kaikkia alle 18-vuotiaita koskeva ihmisoikeussopimus. Se luettelee lapsille kuuluvat ihmisoikeudet, asettaa valtioille ensisijaisen vastuun toteuttaa ne sekä tiedottaa lasten oikeuksista – myös lapsille. Lisäksi se on ainoa ihmisoikeussopimus, joka määrittelee erityisjärjestöille, Unicefille ja muille YK:n elimille, oikeuden ja velvollisuuden arvioida ja edistää sopimuksen täytäntöönpanoa.

"Sopimus on äärimmäisen tärkeä. Se muodostaa oikeudellisen perustan, jonka avulla maiden hallitukset voidaan velvoittaa tekemään kaikkensa, jotta lapsen oikeudet toteutuvat kokonaisuutena", brittiläinen Lansdown muistuttaa.

Kansainvälisen yhteisön työstä lasten oikeuksien edistämiseksi kuvaa hyvin hänen kertomansa esimerkki:

"YK:n yleiskokouksessa vuonna 1989 lapset auttoivat käytännön järjestelyissä ja saattoivat edustajia paikoilleen kokoussalissa. Vuonna 2002 lapset johtivat kokousta!"

Lapset ja poliittiset päättäjät kokoontuivat tuolloin New Yorkiin YK:n yleiskokouksen erityisistuntoon keskustelemaan maailman lasten asemasta. Erityisistuntoa edelsi kolmipäiväinen lasten foorumi, johon osallistui lähes 400 lasta ja nuorta.

Paljon on saavutettu 25 vuodessa. Lapsen oikeudet on sisällytetty monien valtioiden kansallisiin lakeihin ja lapset huomioidaan sekä otetaan mukaan paikalliseen ja kansalliseen päätöksentekoon.

"Lapsemme kantavat tulevaisuudessa niiden päätösten seuraukset, joita teemme nyt esimerkiksi ympäristömme suhteen."

70 maassa toimii tällä hetkellä yli 200 ihmisoikeusjärjestöä, jotka ajavat lasten oikeuksia. Ennen kaikkea lapsia koskevat asenteet ovat muuttumassa.

Euroopan neuvosto otti hiljattain käyttöön yleiset indikaattorit, joiden avulla lasten oikeutta osallistua heitä koskevaan päätöksentekoon voidaan seurata ja mitata kansallisella tasolla.

"Edistyksestä huolimatta on ymmärrettävä, että ero lakipykälien ja niiden noudattamisen välillä on vielä paikoittain miljoonia valovuosia. On vielä paljon maita, joissa lapset eivät esimerkiksi saa katsoa aikuisia silmiin heitä puhutellessaan, tai joissa lasten velvollisuudet menevät heidän oikeuksiensa edelle."

"Olemme kuitenkin luoneet vahvan pohjan. Nyt on vain jatkettava työtä sen eteen, että lakeihin kirjoitetut oikeudet toteutuvat myös käytännössä."

Jo hyvin pienet lapset kykenevät ilmaisemaan näkemyksensä ja heillä on mielipiteitä heidän elämäänsä vaikuttavista asioista. He ilmaisevat itseään ilmeillä, kehon kielellä, ääntelyllä ja itkulla jo paljon aiemmin kuin kykenevät kertomaan kokemuksistaan puhumalla. Osallistuminen on hyödyllistä lapsen kehitykselle. Hänen mahdollisuutensa vaikuttaa elämäänsä sekä osallistua ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti päätöksentekoon lisää tyytyväisyyttä elämään.

"Me aikuiset luulemme, etteivät lapset kykene tekemään päätöksiä, ja että aikuisina meillä olisi etuoikeus päättää. Juuri siksi on ymmärrettävä, että osallistumalla lapset voivat vaatia oikeutta vaikkapa koulutukseen."

Osallistuminen on siis avain siihen, että lapsi voi vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja viranomaistoimintaan. Kun lapset osallistuvat aktiivisesti omien asioidensa hoitoon, voidaan myös vähentää hyväksikäyttötapauksia ja ehkäistä syrjäytymistä.

"Vaikka suurin osa vanhemmista ajattelee lapsensa parasta, aina näin ei tapahdu. Niinpä yhteiskunnan tulee luotettavien viranomais- ja raportointijärjestelmien ohella kouluttaa lasten kanssa työskenteleviä vastaamaan lasten muuttuviin tarpeisiin. Heidän tulisi myös ymmärtää, millä tavoin lapsen osallistuminen vaikuttaa heidän omaan työhönsä."

Lisäksi lapsille täytyy tarjota turvallisia paikkoja, joissa he voivat puhua huolistaan haluamallaan tavalla, silloin kun he itse haluavat.

"Lapsen osallistuminen ja kuuleminen merkitsee siis myös sitä, että tunnustamme hänen oikeutensa kontrolloida omaa elämäänsä ja sitä koskevia päätöksiä."

Lansdown haluaisi laajentaa Lapsen oikeuksien sopimuksen kattamaan myös sukupolvien välisen oikeuden toteutumista.

"Ehkä tämä herättäisi meidät vihdoin ajattelemaan, että lapsemme kantavat tulevaisuudessa niiden päätösten seuraukset, joita teemme nyt esimerkiksi ympäristömme suhteen. Vain tulevaisuus näyttää, olemmeko tarpeeksi viisaita."