Uusi teknologia tekee tuloaan kehitysyhteistyöhön
Älypuhelinten ja tablettien kehitys on avannut uusia mahdollisuuksia myös kehitysyhteistyöhön. Esimerkiksi Plan ja Kirkon Ulkomaanapu kehittävät mobiilioppimisympäristöjä. Teknologia ei kuitenkaan ole automaattinen tie onneen.
Miten saada kehitysmaiden tytöt kouluun? Ugandassa se onnistui tekstiviestien avulla, kun kehitysyhteistyöjärjestö Plan Suomi ja Nokia kehittivät suomalaisissa kouluissa käytettyä Wilma-järjestelmää muistuttavan palvelun.
Sen avulla tuhannet koululaiset, heidän vanhempansa, opettajat ja kouluviranomaiset voivat viestiä toisilleen ja esimerkiksi kertoa epäkohdista ja poissaoloista. Hankkeen pilottikoulussa tyttöjen koulunkäynti nousi poikien tasolle, poissaolot vähenivät ja oppimistulokset paranivat.
Kännykät eivät olleet hankkeen ainoa viestintäväline, mutta Plan Suomen teknologiahankkeista vastaava päällikkö Mika Välitalo uskoo, että teknologialla oli iso rooli hankkeen onnistumisessa.
"Hankkeeseen osallistuneet miehet sanoivat, että kännykät ja tekstiviestit saivat heidät kiinnostumaan kouluhallinnosta. Teknologia voi madaltaa miesten sosiaalista kynnystä tulla mukaan asioihin, jotka on perinteisesti koettu naisille kuuluviksi tai ei niin kiinnostaviksi", hän kertoo.
Uudenlaista oppimista
Uuden viestintä- ja tietoteknologian mahdollisuudet kehitysmaissa havaittiin kehitysyhteistyöpiireissä 2000-luvun alussa. Tunnettuja esimerkkejä ovat olleet esimerkiksi terveystietojen välittäminen kännykän avulla sekä maanviljelijöiden hintatietopalvelut. Viime vuosien älypuhelinten ja tablettien markkinoille tulo on kuitenkin mullistamassa tilannetta uudelleen.
Joidenkin arvioiden mukaan vuonna 2017 afrikkalaisista jo suurin osa käyttää älypuhelinta. Jo nyt kehitysmaissa kännykkäliittymä on yli 85 prosentilla ihmisistä.
"Mullistus on todennäköisesti paljon suurempi kehitysmaissa kuin rikkaissa maissa. Älypuhelimet eivät pelkästään tuo mobiiliteknologiaa, vaan avaavat internetin entistä laajemman kansanosan saavutettavaksi: pääsyn tiedon äärelle, mahdollisuuden interaktiiviseen tiedon tuottamiseen ja mahdollisuuden vaikuttaa", arvioi Kirkon Ulkomaanavun oikeus koulutukseen -ohjelman asiantuntija Laura Vanhanen.
Samaa mieltä on ulkoministeriön tietoyhteiskunta- ja innovaatiopolitiikan neuvonantaja Aki Enkenberg. Hänen mukaansa uuden teknologian hyötyjä ei kuitenkaan vielä ymmärretä riittävästi kehitysyhteistyötoimijoiden piirissä.
"Esimerkiksi Suomi ja Kenia ovat suunnilleen samalla viivalla kannettavien ja tablettien käytön kokeilun suhteen."
Poikkeuksiakin löytyy: Vuodesta 2006 asti teknologiahankkeita toteuttanut Plan on tehnyt vastikään suomalaisen startupyritys Funzin kanssa sopimuksen uudesta mobiilioppimisympäristöstä. Sen avulla aiotaan helpottaa koulutusmateriaalin välittämistä järjestön kenttähenkilökunnalle sekä paikallisille yhteisöille.
Kirkon Ulkomaanapu suunnittelee yhteistyötä pelifirma Rovion kanssa. Tarkoituksena on kehittää mobiilioppimisympäristö Haitiin esiopetuksen opettajankoulutuksen käyttöön. Oppimisympäristössä sovelletaan pelillisyyttä ja leikillisyyttä, ja tarkoituksena onkin myös mullistaa käsitystä oppimisesta.
"Jos koulutussektoria tuetaan fiksusti teknologialla, voidaan harpata sellaisten virheiden ja jähmeiden rakenteiden yli, joita rikkaissa maissa on läpikäyty viimeisten vuosikymmenten aikana, kuten oppimateriaalimarkkinat, kirjakustantamoiden valta, opettajakeskeisyys ja auktoriteettiin tukeutuvat opetusmenetelmät", Vanhanen arvioi.
Roolit vaihtuvat
Teknologiahankkeet ovat saaneet myös rutkasti kritiikkiä. Esimerkiksi kannettavia tietokoneita kehitysmaiden lapsille välittävä One Laptop Per Child -hanke ei arvioiden mukaan juurikaan ole parantanut oppimista.
Planin Mika Välitalon mukaan ongelmia syntyy etenkin silloin, jos teknologiaa pidetään itseisarvona eikä yhtenä välineenä muiden joukossa.
"One Laptop Per Child -hankkeessa perusidea oli, että kunhan lapselle annetaan läppäri, kaikki hyvä seuraa siitä. Ajateltiin, että riittää, kun teknologia ja aineistot ovat olemassa ja unohdettiin opettajat ja koko muu koulutusjärjestelmä. Eivät hankkeet silloin onnistu", hän toteaa.
Toinen kompastuskivi on ollut ylimielisyys.
"On yritetty viedä meidän kehittämiämme ratkaisuja sellaisenaan kehitysmaihin ja ajateltu, että me tiedämme kyllä, mikä näille ihmisille on hyväksi. Nykyään hankkeissa yritetään rakentaa paikallista kapasiteettia ja osaamista", toteaa ulkoministeriön Aki Enkenberg.
Laura Vanhasen mukaan onkin jo syytä kysyä, mitä teollisuusmaat voivat oppia kehitysmailta teknologian hyödyntämisessä.
"Esimerkiksi Suomi ja Kenia ovat suunnilleen samalla viivalla kannettavien ja tablettien käytön kokeilun suhteen."
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia