Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Ilmasto.org:ssa.

Olen ollut pitkään mukana ilmastoliikkeessä. Opiskeluni liittyivät alaan, työni liittyy ilmastopolitiikkaan ja olen myös vapaa-ajallani ollut mukana monessa kampanjassa, joissa tavalla tai toisella pyritään vaikuttamaan ilmastopolitiikkaan. Mutta en oikeastaan koskaan pysähtynyt ajattelemaan miksi? Ympäristökysymykset ovat aina kiinnostaneet minua ja tuntuu että jotenkin ajauduin ilmastokysymyksen äärelle.

Ajoittain taakka tuntuu raskaalta kantaa. Tuntuu ettei kukaan muu välitä, mitä hyötyä siitä on mitä minä teen, miksi oikeastaan teenkään, mitä teen?

Mutta kerran osallistuin työpajaan, jossa päivän päätteeksi meidän piti kirjoittaa kortti itsellemme, jossa muistutetaan tulevaisuuden itseämme siitä, miksi ilmastonmuutoksen hillitseminen on meille niin tärkeä kysymys. Raavin päätäni, en minä tiedä! Kunhan vain teen. Tuntui että kaikilla muilla oli vastaukset kirkkaana mielessä. Emme kertoneet vastauksia toisille, tämä oli meidän ja tulevaisuuden itsemme välinen juttu. Mutta yht' äkkiä minulla välähti! Ja vaikka en vastaustani silloin muille paljastanut (se oli silloin vielä niin herkkä, niin uusi herätys, niin henkilökohtainen) niin aion sen teille nyt paljastaa.

Vastaus oli: lumi! Rakastan lunta! Rakastan talvea! Rakastan sitä, miten synkän syksyn jälkeen, kun tuntuu ettei pimeyttä jaksaisi enää hetkeäkään, lumi tulee ja muuttaa koko maailman. Tuo valoisuutta! Hiljentää liikenteen melun! Tuo hymyt ihmisten kasvoille ja naurun aihetta lapsille. Antaa jälleen syyn lähteä ulos, nauttimaan ulkoilmasta ja toisten seurasta. Haastaa aikuisetkin leikkimään, lumisotaan, pulkkamäkeen, kuin bambit liukkaalla jäällä muistelemaan murtomaahiihdon perusteita, pujottelemaan tiukkaan mäkeen tai hyppimään hyppyreitä, silkasta ilosta!

"En kestä, tulen tekemään kaikkeni, että meillä olisi jatkossakin lunta koko Suomessa!"

En kestä ajatusta siitä, että jonain päivänä tämä ei ehkä olisi mahdollista. Suomessa ilmastonmuutos tulee tarkoittamaan esimerkiksi sateiden lisääntymistä. Jos lämpötila pysyisi pakkasen puolella, tulisi tämä lumena, mutta trendi näyttää lämpenevää. Ja pilvisyys lisääntyy. Joka lisää pimeyttä. Jo viime talvena harkitsin muuttoa Lappiin, musta joulu tuntui silloin melkein liian synkältä ja surulliselta. Jos tämä jatkuu, joutuisin ilmastopakolaiseksi. En kestä, tulen tekemään kaikkeni, että meillä olisi jatkossakin lunta koko Suomessa!

On eräitä, kehen tämä vaikuttaa minuakin enemmän. On niitä, kenen elinkeino on kiinni siitä, onko lunta, vai ei. Ammattilaskijat, talviurheilijat, laskettelukeskusten pyörittäjät ja talvivarusteiden myyjät. Heille talvi ei ole leikin asia, vaan oma ammatti, joka tuo voin leivän päälle. Heilläkin pitää olla oikeus kertoa, mitä mieltä he ovat ilmastonmuutoksesta.

Siksi on olemassa järjestö, joka antaa heille ja meille muille talvea rakastaville äänen, Protect Our Winters Finland! Tule mukaan, kerro sinun tarinasi, jaa parhaat laskukuvasi, jotta kaikki muistaisivat, mistä ilmastopolitiikasta oikeastaan olikaan kysymys!

Lunta odotellessa, hyvää itsenäisyyspäivää sinne Suomeen täältä Perun kesästä, missä työ ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja lumisten talvien puolesta jatkuu!

Kirjoittaja on POW Finlandin perustajajäsen, hiihdonopettaja ja ilmastoliikkeen konkari.