Suomen kehitysyhteistyötä ohjaava kehityspoliittinen toimenpideohjelma ei aseta riittävän selkeitä tavoitteita, ja sen voimassaoloaika on tulosten saamisen kannalta liian lyhyt. Siksi siitä pitäisi nykymuodossaan luopua, suositellaan tuoreessa evaluaatiossa.

Ulkoministeriön teettämän viime viikolla julkistetun evaluaation tavoitteena oli tarkastella, miten pyrkimys tulosperustaiseen johtamiseen näkyy Suomen kolmessa viimeisimmässä kehityspoliittisessa ohjelmassa.

Tulosperustaisuuden idea on nimensä mukaisesti tuloksiin keskittyminen ja niistä oppiminen esimerkiksi pelkkien talouslukujen tuijottamisen sijasta. Tästä näkökulmasta kehityspoliittinen ohjelma ei tutkijoiden mukaan toimi kovin hyvin. Tutkitut kolme ohjelmaa kyllä välittävät hyvin kehityspolitiikan arvot ja yleisperiaatteet, mutta niissä ei aseteta helposti seurattavia tavoitteita, niiden tuloksista ei raportoida järjestelmällisesti eikä tuloksista oteta oppia.

Yksi suurimmista ongelmista on evaluaation mukaan ohjelman lyhyt voimassaoloaika. Se on yleensä kunkin istuvan kehitysministerin käsialaa, ja se ehtii olla voimassa vain kolme ja puoli vuotta – osa hallituskauden alusta kun menee ohjelman suunnitteluun.

"Ensin aikaa kuluu politiikan lanseerauksesta päätöksentekoon. Sitten tulevat toiminnot ja sitten se, kun toiminnot kantavat hedelmää. Se on pidempi aika kuin hallituskausi", yksi evaluaation tekijöistä, saksalaisen Institute for Development Strategyn johtaja Markus Palenberg sanoi evaluaation julkistustilaisuudessa.

Seuraus on, että kehityspoliittisen ohjelman vaikutuksia ei välttämättä ehditä nähdä saman hallituskauden aikana. Tulosten saavuttamista vaikeuttaa myös se, että kehitysyhteistyövarojen käyttö on usein ehditty sopia jo edellisen ohjelman voimassaoloaikana. Esimerkiksi vuonna 2013 61 prosenttia kehitysyhteistyövarojen käytöstä oli päätetty jo ennen kuluvaa hallituskautta ja sen kehityspoliittista ohjelmaa, evaluaatiossa lasketaan.

Ratkaisuksi evaluaatiossa suositellaan samaa järjestelmää kuin jo yli puolessa OECD:n avunantajamaista on: pidempiaikaista, hallituskaudet ylittävää suunnitelmaa, joka on hyväksytetty eduskunnalla tai josta on jopa säädetty laki. Kehityspoliittisen ohjelman voisi korvata muutaman sivun mittaisella lausunnolla, evaluaatiossa ehdotetaan.

Tulos ei aina toivottu

Evaluoinnin tulokset eivät yllätä ulkoministeriötä, jolla on ollut tulosperustaisuussuunnitelma vuodesta 2012. Etenkin tuloksista kertomisessa on parantamisen varaa, totesi kehityspoliittisen osaston päällikkö Pekka Puustinen evaluaation julkistustilaisuudessa.

Suomessa on keskusteltu viime aikoina ahkerasti kehitysyhteistyön vaikutuksista entisen suurlähettilään Matti Kääriäisen kriittisen kirjan vuoksi. Puustisen mukaan kyse on usein odotusten ja tulosten välisestä epäsuhdasta.

"Jos odotetaan, että tulos on korruption poisto kaikissa kehitysmaissa, sitä emme voi tarjota. Tulokset eivät ole aina sitä, mitä haluttaisiin kuulla."

Julkistustilaisuudessa puhunut kehitysministeri (sd) Sirpa Paatero piti evaluaation ehdotusta kehityspolitiikan pidempiaikaisesta suunnittelusta mielenkiintoisena, ja myös Puustinen näytti ajatukselle varovasti vihreää valoa.

Hän kuitenkin muistutti, ettei tulosperustaisuuden toteuttaminen ole yksinkertaista. Suomi on niin pieni peluri, että etenkin monenkeskisessä kehitysyhteistyössä on vaikea sanoa, mikä tulos on juuri Suomen ansiota.