Artikkeli on julkaistu alun perin Rauhan puolesta -lehden numerossa 1/2015.

Suomalaisen median sotakiihkon keskellä on syytä pitää mielessä vanha neuvo siitä, että ei pidä provosoitua kun provosoidaan. Neuvo pätee toki johdonmukaiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaankin. Toistaiseksi näyttää siltä, että enemmistö suomalaisista onkin pitänyt päänsä kylmänä Nato-vyörytyksen keskellä. Toivottavasti tämä heijastuu myös tuleviin eduskuntavaaleihin.

Ukrainan sodan myötä on tullut muotiin puhua informaatiosodankäynnistä ikään kuin täysin uutena keksintönä trolliarmeijoineen, vaikka varsinaisia todisteita ulkovaltojen palkkalistoilla olevista suomalaistrolleista ei olekaan. Venäjällä toki toimii trolliarmeijoita, niin kuin aivan varmasti monessa muussakin maassa – joistakin niistä käytetään hienostunutta nimitystä 'viestintätoimisto'. Mutta Suomessa vaikuttava trolliryhmä taitaa olla aika kotikutoinen – näyttö viittaa pikemminkin äärimmäiseen yleiseen nettikiusaamiseen, jota on tutkimusten mukaan kokenut joka kolmas suomalainen.

Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa Viron ilmasotaharjoituksiin osallistumisesta käydyn keskustelun vuotaminen medialle on hyvä esimerkki toisenlaisesta informaatiosodankäynnistä, jota käydään myös valtakunnan rajojen sisällä, toivottavasti vain omin voimin ilman ulkopuolista apua.

On tärkeää, että turvallisuuspoliittinen päätöksenteko tapahtuu luottamuksellisessa ilmapiirissä. Lopullinen päätös perusteluineen pitää sitten asettaa avoimeen ja julkiseen kriittiseen arviointiin. Mutta mediassa käyty huutoäänestys ei ole oikea tapa päätöksenteon pohjaksi, varsinkin kun tunnetusti esimerkiksi lähes kaikkien merkittävien lehtien päätoimittajat ovat selvästi Nato-jäsenyyden kannattajia.

"Turha meidän on ehdoin tahdoin provosoida naapuriamme vain sen takia, että voimme sanoa ähäkutti, mepäs teemme kaiken juuri päinvastoin kuin toivotte."

Itse asiassa lisääntyvistä sotaharjoituksista Yhdysvaltojen ja muiden Nato-maiden kanssa kannattaisi nykytilanteessa pidättäytyä. Eikä tätä kannata tulkita suomettumiseksi tai taipumiseksi Venäjän painostuksen edessä. Tilanne nyt vain on se, että Venäjä kokee Naton uhaksi – eikä siinä meidän vakuuttelumme rauhankumppanuudesta auta. Mutta turha meidän on myöskään ehdoin tahdoin provosoida naapuriamme vain sen takia, että voimme sanoa ähäkutti, mepäs teemme kaiken juuri päinvastoin kuin toivotte. Olennaista on, että ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme on mahdollisimman avointa ja ennustettavaa kaikille osapuolille.

Informaatiosodankäynnin takia ei kannata provosoitua. Ovatko jotkut tutkijat tai media siitä provosoituneet sen takia, että Nato-intoilijamme uskovat kansalaisten enemmistön olevan sotilasliiton jäsenyyttä vastaan Venäjän informaatiosodan takia? Tästä ei mielestäni ole mitään merkkejä – yleinen mielipide tuomitsee Krimin liittämisen Venäjään ja Venäjän antaman tuen Itä-Ukrainan taistelijoille. Tästä ei kuitenkaan vedetä sitä johtopäätöstä, että meidän tarvitsee luopua sotilaallisesta liitoutumattomuudesta, joka koetaan edelleen parhaaksi vaihtoehdoksi.

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.