Artikkeli on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 1/2015.

Suomalainen eläinsuojelu perustuu eläinsuojelulakiin, jonka tarkoitus on "suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta". Laki lisää, että eläimiä on "kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä". Tämän jälkeen laki listaa asioita, joita eläimille saa tehdä, vaikka ne epäilemättä aiheuttavat näille kärsimystä, kipua ja tuskaa, ja lukuisat asetukset jatkavat tästä vielä paljon pitemmälle.

Eläinten oikeuksien näkökulmasta eläinsuojelulaki ei suojele eläimiä vaan ihmisten oikeutta hyväksikäyttää eläimiä. Missään ei kyseenalaisteta esimerkiksi eläimen vangitsemisen, kahlitsemisen, silpomisen tai sosiaalisten suhteiden estämisen tarpeellisuutta, vaikka tuskin kukaan meistä pitäisi noita asioita omakohtaisesti koettuina "hyvänä kohteluna".

Eläinten oikeuksien puolustajien mielestä ei riitä, että huolehditaan eläinten hyvinvoinnista, jonka ihminen joka tapauksessa määrittelee aina omien tarkoitusperiensä mukaan viitaten kintaalla eläimen tarpeille. Lainmukainen "hyvinvointi" ja "hyvä kohtelu" tarkoittavat aivan eri asioita esimerkiksi lemmikkikanille ja koe-eläinkanille, vaikka hyvinvoinnin edellytysten täytyy järjellä ajatellen olla koko lailla samat samanlajisille yksilöille. Kaikilla eläimillä pitäisi olla oikeus tuskattomaan elämään ja lajityypilliseen käyttäytymiseen.

Eläinsuojelun problematiikkaa

Paitsi, että eläinsuojelijoiden hyväksymän nykykäytännön mukaan saman lajin yksilöitä voidaan kohdella eri tavoin, myös itse suojeltava "eläin" tunnutaan usein käsitettävän kovin kapeasti, samoin "kärsimys", jolta eläimiä pitäisi suojella.

Tyypillinen eläinsuojelija voi tuomita lehmän lyömisen mutta hyväksyy sen, että vasikka erotetaan emostaan heti synnytyksen jälkeen. Hän tuomitsee koiranpentutehtailun mutta hyväksyy porsastehtailun, vaikka 2–3 kertaa vuodessa synnyttävä emakko kärsii häkissään varmasti vähintään yhtä paljon kuin koiraemo omassaan. Eläinsuojelija saattaa tosin siirtyä tehotuotetusta lihasta luomulihaan ja häkkikananmunista luomumuniin, mutta ajatus kaikkien eläinten syömisen lopettamisesta on hänelle liian radikaali. Eläinten oikeuksien puolustajalle veganismi on yleensä itsestään selvä elämäntapavalinta.

"Hyvällä syyllä voi sanoa, että se, joka puolustaa eläinten oikeuksia, puolustaa samalla myös ihmisoikeuksia."

Epäjohdonmukaisuuden lisäksi perinteisessä eläinsuojelussa voi nähdä toisenkin puutteen. Aivan kuten eläinsuojelu eristää kärsivän eläinyksilön yksittäistapaukseksi ja pikemminkin pönkittää kuin kyseenalaistaa kärsimyksen aiheuttavia ja mahdollistavia ajatusmalleja, se on tavoitteineen tyystin erillään muista "eettisistä" ideologioista, voipa sen katsoa olevan jopa vastakkainen joidenkin kanssa.

Yksi eläinoikeusliikkeen päätavoitteista on lopettaa eläintuotanto. Asia, josta pidetään aivan liian vähän melua, on eläintuotannon kiistaton yhteys lukuisiin maailmaa koetteleviin ongelmiin. Näitä ovat mm. ilmastonmuutos, vesistöjen saastuminen, luonnon monimuotoisuuden romahdus, vesipula, eroosio, aliravitsemus ja nälänhädät. Ne ovat enemmän tai vähemmän globaaleja, myös keskenään linkittyviä ja suoraan tai välillisesti ihmistenkin hyvinvointiin vaikuttavia ongelmia, joita eläintuotannosta luopuminen lievittäisi merkittävästi. Tätä eläinsuojeluliike ei kuitenkaan ota millään tavalla huomioon.

Hyvällä syyllä voi sanoa, että se, joka puolustaa eläinten oikeuksia, puolustaa samalla myös ihmisoikeuksia, ja samoin hän suojelee automaattisesti paitsi eläimiä myös luontoa ja ympäristöä. Eläintuotannon teollistuessa alkaa käydä yhä selvemmäksi, että vain eläinten oikeuksia ja veganismia edistämällä on mahdollista saavuttaa myös eläinten hyvinvoinnin kannalta laajassa mittakaavassa merkittäviä tuloksia.

Eläinoikeusliike on maltillisimmillaankin radikaali liike, vaatiihan se perinpohjaista muutosta eläinsuhteeseemme, ja ihmiskunnalla on muutosvastarinnassa pitkät perinteet. Eläinten oikeuksien ei suotta katsota kuuluvan samaan jatkumoon ihmisoikeuksien kanssa. Jokainen voi miettiä, miltä maailma näyttäisi, jos orjuuden lakkauttamisen sijaan olisi tyydytty vaatimaan orjille parempia oloja.