Artikkeli on julkaistu alun perin Eetti ry:n blogissa.

Reilun kaupan puolesta ry (Repu) perustettiin aikanaan kasvattamaan Suomeen juuri rantautuneen Reilun kaupan merkin tunnettuutta vapaaehtoisvoimin. Nykyisin Repu tunnetaan nimellä Eettisen kaupan puolesta ry eli Eetti. Nimenmuutos heijastelee järjestön toiminnan laajenemista myös muihin teemoihin kuin Reiluun kauppaan.

Ainakin yksi alkuperäisen Repun tavoitteista on jo saavutettu: nykyään yli 90 prosenttia suomalaisista tuntee Reilun kaupan, ja siihen myös luotetaan vahvasti. Repun/Eetin ja muiden vapaaehtoisten aktiivien työllä on ollut aivan keskeinen vaikutus Reilun kaupan tunnettuuden kasvattamisessa. Tunnettuuden lisäksi myös tuotteiden myynnit ja niistä kehitysmaihin kanavoituvat hyödyt ovat kasvaneet vuodesta toiseen.

Silti Reilulla kaupalla on edelleen paljon saavutettavaa. Vaikka Reilu kauppa tunnetaan laajasti, sitä koskeva tietous on usein aika pinnallista, ja väärinkäsityksiä on ilmassa paljon.

Myös myyntien ja niistä kanavoituvien hyötyjen on jatkettava edelleen kasvuaan. Tällä hetkellä Reilussa kaupassa on mukana suurin piirtein 1,2 miljoonaa pienviljelijää ja noin 200 000 suurtilojen työntekijää. Määrä ei ole pieni, mutta Reilun kaupan ulkopuolella on edelleen vähintäänkin satoja miljoonia toimeentulonsa kanssa kamppailevia viljelijöitä ja työntekijöitä. Eivätkä Reilussa kaupassa jo mukana olevat viljelijäyhteisötkään saa läheskään aina koko satoaan myydyksi Reilun kaupan markkinoille.

Hyödyt riippuvat siitä, paljonko tuotteita myydään. Esimerkiksi Suomessa myydyistä banaaneista alle joka kymmenes on reilu. Reilun kaupan kahvin markkinaosuus on vasta 1–2 prosentin tietämillä. Vertailun vuoksi: Sveitsissä enemmän kuin joka toinen banaani on reilu, ja Iso-Britanniassa Reilun kaupan kahvin markkinaosuus on yli 20 prosenttia. Ei ole mitään syytä sille, miksei Reilu kauppa voisi jatkaa kasvuaan myös Suomessa.

"Me Reilun kaupan edistäjät olemme toisinaan keskittyneet liikaa siihen, mitä pelkällä Reilulla kaupalla voidaan saada aikaan."

Reilu kauppa ei ole kuitenkaan mikään taikasauvan isku, joka voisi yksinään vastata kaikkiin maailmankaupan, kestävän tuotannon ja eettisen kuluttamisen haasteisiin. Tarvitaan myös monia muita asioita, kuten ihmisoikeudet huomioivaa lainsäädäntöä, sen noudattamista ja reiluja kauppasopimuksia valtioiden välille.

Joskus Reilun kaupan kaltainen lompakolla äänestäminen asetetaan vastakkain maailmankaupan laajempiin rakenteisiin vaikuttamisen kanssa. Tällainen vastakkainasettelu on aivan turhaa. Reilu kauppa ei ratkaise kaikkia haasteita yksin, mutta toisaalta on aika epätodennäköistä, että globaalien tuotantoketjujen ongelmat saataisiin ratkaistua millään muullakaan yksittäisellä uudistuksella tai rakenteita muuttavalla "suurella harppauksella". Jos köyhyys halutaan oikeasti poistaa, työtä täytyy tehdä kaikilla mahdollisilla tavoilla ja tasoilla.

Reilu kauppa voi omalla esimerkillään näyttää, että tuotantoketjun alkupään hyvinvoinnin huomioiva kaupankäynti on mahdollista niin, että se on kaupankäynnin kaikille osapuolille kannattavaa. Reilun kaupan maailmanlaajuinen menestys on nostanut eettisyyden rimaa sellaisillakin toimialoilla, joilla Reilu kauppa ei ole itse mukana. Samalla myönteinen esimerkki kasvattaa myös muun yhteiskunnan odotuksia yrityksiä kohtaan, ja pitkällä tähtäimellä kasvavat odotukset tuppaavat näkymään myös lainsäädännössä.

Me Reilun kaupan edistäjät olemme toisinaan keskittyneet liikaa siihen, mitä pelkällä Reilulla kaupalla voidaan saada aikaan. Nykyään haluamme nähdä Reilun kaupan vahvemmin osana laajempaa liikehdintää köyhyyden vähentämiseksi. Toki Reilun kaupan hyötyjen kasvattaminen kehitysmaiden tuottajille on edelleen tärkein päämäärämme, sillä jos Reilun kaupan suorat hyödyt jäävät vähäisiksi, meillä on paljon pienemmät lihakset tukea ydintehtävämme rinnalla myös laajempaa köyhyyden vastaista taistelua. Menestyessään Reilu kauppa tukee muutakin köyhyyden vähentämistä, ja muualla tehtävä työ lisää samalla Reilun kaupan mahdollisuuksia kasvattaa omia suoria hyötyjään. Tarvitaan siis laajempaa ja kokonaisvaltaisempaa näkökulmaa.

Kirjoittaja on Reilu kauppa ry:n toiminnanjohtaja.