Artikkeli on julkaistu alun perin Finnwatchin verkkosivuilla.

Faijani kertoo aina tarinaa siitä, miten kantoi pikkupoikana Salmelan Hessun kellarivarastoon limukoreja kuntatyöntekijöiden kesäkoti Onnelassa Turussa. Kylmien juomien kauppaan keskittynyt kesäbisnes pyöri jo kauan ennen Salmelan ensimmäistä hampurilaisgrilliä, josta kasvoi sittemmin Suomen suurin hampurilaisketju Hesburger.

Tapasin isän tarinoissa esiintyneen Hessun, eli Heikki "Hesburger" Salmelan keskiviikkona ensimmäistä kertaa livenä. Kyseessä oli ulkoasiainministeriön vuosittain järjestämä kansalaisjärjestöseminaari, uudelta nimeltään kansalaisyhteiskuntaseminaari. Tänä vuonna seminaarin erityisenä teemana oli yritysyhteistyö, ja saavuin siksi varta vasten paikalle.

Seminaarin keskeisin ohjelmanumero oli paneelikeskustelu Hesburgerin Heikki Salmelan, muutamien yritysyhteistyötä tekevien kansalaisjärjestöjen sekä työ- ja elinkeinoministeriön välillä. Paneelissa käytiin läpi puhujien hankkeita, joissa oli yritysten tuella rakennettu kouluja sekä kehitetty pienimuotoista yritys- ja kummilapsitoimintaa kehitysmaihin.

Hienoja hankkeita ja paljon hyviä tuloksia hankkeiden vaikutuspiiriin kuuluvillle ihmisille! Silti, ottaen huomioon vielä kuukausi sitten kiivaana käyneen julkisen keskustelun kehitysyhteistyöstä ja sen tarpeellisuudesta, pidin yrityksiin keskittyneen keskustelun rajausta perinteiseen hanketoimintaan vähintäänkin outona. Mediakohun saattelema, ulkoministeriön entisen virkamiehen Matti Kääriäisen kirjoittama Kehitysavun kirous -kirja arvosteli tammikuussa perinteistä kehitysyhteistyötä muun muassa yritysvastuun ja yritysten verovälttelyn unohtamisesta.

Yritysten vastuu ihmisoikeuksien kunnioittamisesta tai kehitysmaiden veropaon tilkkimisessä oli seminaarissa sivuroolissa. Sen sijaan vaikutti siltä, että yritystoimintaa kammetaan nyt kehitysyhteistyörahoituksen piiriin kuin käärmettä piippuun. Finnfundin rahoja ollaan lisäämässä ja uusi Beam-ohjelma tarjoaa rahaa yrityksille kehitysmaissa tehtäviin cleantech-hankkeisiin. Myös järjestöjen hankehaussa oli pari vuotta sitten täkynä erillinen yritysyhteistyöteema. Ulkoministeriön edustajien mukaan hankehakemuksia oli kuitenkin tullut vain vähän: ensimmäiseksi mainittuun Beam-ohjelmaan viisi ja järjestöhakuun yksi.

Finnwatchin edustajana muistutin seminaarissa, että suomalaisilla yrityksillä on jo käynnissä tuhansia hankkeita lähes 120 maassa. Näissä hankkeissa liikkuu isot rahat, pelkästään vuonna 2012 investointien määrä oli yli 4 miljardia euroa. Tämä vastaa noin nelinkertaisesti Suomen kehitysyhteistyöbudjettia.

Näillä hankkeilla tarkoitan tietenkin suomalaisyritysten jo olemassa olevaa liiketoimintaa: lähes 4 900 tytäryhtiötä, joista melkein puolet sijaitsee riskimaiksi luokiteltavissa maissa – siis maissa, joissa on kohonnut riski työelämän oikeuksien loukkauksiin ja joissa tehdään myös kehitysyhteistyötä. Suomalaiset yritykset työllistävät Suomen ulkopuolella lähes 600 000 ihmistä. Jos katsotaan edelleen eteenpäin suomalaisyritysten alihankkijoihin päästään varovaisesti arvioiden vaikutuspiiriin, johon kuuluu satoja miljoonia ihmisiä.

Ongelmana vain on, että näissä hankkeissa suomalaisyritykset eivät ole usein sitoutuneet edistämään edes perustavaa laatua olevia työelämän oikeuksia – kehitys- tai vuosituhattavoitteista nyt puhumattakaan. Esimerkiksi ammatillisen järjestäytymisen rajoittamista, elämiseen riittämättömiä palkkoja ja työturvallisuusongelmia tavataan yleisesti suomalaistenkin yritysten arvoketjuista.

"Yritysten vastuu ihmisoikeuksien kunnioittamisesta tai kehitysmaiden veropaon tilkkimisessä oli seminaarissa sivuroolissa."

Suomen valtio on sitoutunut YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien ohjaavien periaatteiden toimeenpanemiseen. Aiheeseen liittyvä toimintasuunnitelma julkaistiin viime vuoden syksyllä, mutta konkreettiset toimenpiteet odottavat edelleen tekijäänsä. Luvattu Suomen yritysvastuuseen liittyvän lainsäädännön kartoitus tehtiin ylimalkaisesti ja surkean pienillä resursseilla, valtio-omisteisten yritysten ihmisoikeusriskien raportointia ei ole saatu etenemään ja yrityksille asetut maakohtaiset veroraportointiohjeet olivat puutteelliset.

Hesburgerin edustajalla oli yllättävän selkeä näkemys: normaalin pörssiyrityksen tehtävänä on tehdä vain bisnestä eivätkä kehitysyhteistyöhankkeet todennäköisesti kiinnosta niitä. Salmelan mukaan sinisilmäiset suomalaisyritykset pitää pakottaa valvomaan alihankintaketjujaan. Me Finnwatchissa puhumme sovinnaisemmin sääntelyn kehittämisestä, mutta tarkoitamme toki täsmälleen samaa asiaa.

Ministeriöissä tätä ei ilmeisesti nähdä samalla tavalla. Sen sijaan, että loogisesti varmistettaisiin ihmisoikeuksien toteutuminen yritysten jo olemassa olevassa toiminnassa kehitysmaissa, ollaan ulkoministeriössä nyt kovalla tohinalla pumppaamassa virallista kehitysyhteistyörahaa yritysten kehitysyhteistyöhankkeisiin.

Mieleen hiipii väkisinkin ajatus siitä, että tämä on vain keino saada kehitysyhteistyöraha tukemaan suomalaisyritysten vientiä ilman, että kehitysvaikutukset olisivat pääasiallisena tavoitteena. Työ- ja elinkeinoministeriön edustaja totesikin seminaarissa varsin rehellisesti, että heillä on vienninedistämisessä välillä vaikea erottaa mikä on virallista kehitysyhteistyörahaa ja mikä ei. Sitä mekin pelkäämme.

Seminaarin paneeli ja yleisökeskustelu loppui ja siirryttiin kohti lounasta. Yritin tavoittaa Hesburgerin Hessua ihmisvirrasta siinä kuitenkaan onnistumatta. Olisin kysynyt mitä mieltä hän on siitä, että suomalaisen perheyrityksen kansainvälinen kilpailija McDonald's suunnittelee aggressiivisesti verojaan kattavan veroparatiisiverkoston kautta.

Kuten pikkupoikien limukauppa Hesburgeriin, kaikki muukin liittyy kaikkeen. Globaalissa taloudessa vaikutukset eivät pysähdy maiden rajoille ja myös suomalaiset yritykset menettävät kilpailukykyään kun ihmisoikeuksia loukataan halpatyömaissa tai verokikkailua pyöritetään pöytälaatikkoyhtiöissä. Suomalaisten päättäjien tulee varmistaa, että pidämme ihmisoikeussitoumuksista kiinni ja edistämme kestävää maailmantaloutta lyhytnäköisen kvartaaliajattelun sijaan. Mutta se onkin sitten jo ihan toisen blogikirjoituksen aihe.