Kymmenen kriisiä imee YK:n kuiviin

(IPS) -- YK on aiemmin joutunut hoitamaan yhtä tai kahta isompaa kriisiä kerralla, mutta nyt niitä on menossa kymmenen. Maailmanjärjestö ei selviä urakasta ilman jäsenvaltioiden vahvaa tukea, vetoaa pääsihteeri Ban Ki-moon.

Kymmenen pahinta ongelmapesäkettä ovat Syyria, Irak, Libya, Jemen, Etelä-Sudan, Somalia, Afganistan, Ukraina, Kongon demokraattinen tasavalta ja Keski-Afrikan tasavalta. Lisäksi tulevat Ebola-viruksen kanssa kamppaileva Länsi-Afrikka ja tuoreimpana Nepalin maanjäristys.

"Ainutkaan YK:n 193 jäsenmaasta, Yhdysvallat mukaan lukien, ei kykene yksin ratkaisemaan ongelmia", Ban varoittaa.

Paossa ennätysmäärä

"Tilanne on äärimmäisen vakava", vahvistaa Yhdysvaltain Oxfamin avustustyötä johtava Shannon Scribner. Kotoaan pakenemaan joutuneiden ihmisten määrä maailmassa nousi vuoden 2013 lopussa ennätysmäiseen 51 miljoonaan. Nyt se on jo noin 55 miljoonaa.

Vuona 2014 YK pyysi apua 81 miljoonalle, mihin sisältyi pakolaisten ohella konfliktien ja luonnonkatastrofien uhreja.

Scribnerin mukaan tämän hetken neljä pahinta kriisiä ovat Etelä-Sudan, Irak, Keski-Afrikan tasavalta ja Syyria, joissa 20 miljoonaa ihmistä tarvitsee apua ja suojelua. Heitä uhkaavat aliravitsemus, sairaudet, väkivalta ja kuolema.

Ja lista jatkuu: Jemeniläisistä kaksi kolmesta tarvitsee apua. Ebola-maat Liberia, Sierra Leone ja Guinea pyytävät 7,5 miljardin euron avustusta toipuakseen jaloilleen. Somaliassa avuntarve kasvaa, koska pankit ovat rajoittaneet ulkomailla asuvien rahalähetyksiä. Välimerellä on hukkunut puolentoista vuoden aikana ainakin 5 600 Eurooppaan pyrkijää.

Poliittisia ratkaisuja kaivataan

YK laskee tarvitsevansa noin 15 miljardia euroa pelkästään kotoaan panneiden välittömiin tarpeisiin. Raha on kuitenkin tiukassa. Esimerkiksi Syyriaa varten pyydetystä rahasta on saatu kokoon alle puolet, kertoo YK:n tiedottaja Stephane Dujarric.

Hän muistuttaa, että vielä rahaakin kipeämmin kriiseihin kaivattaisiin poliittisia ratkaisuja.

Ratkaisut taas juuttuvat erimielisyyksiin YK:n turvallisuusneuvostossa, jonka pitäisi kyetä ratkomaan sotilaallisia konflikteja.

Oxfamin Scribner arvioi, että nykyinen humanitaarisen avun järjestelmä ei sovellu 21. vuosisadan kriiseihin, joiden taustalla on valtava kirjo ongelmia, kuten köyhyys, huono hallinto, sijaissodat, geopoliittiset intressit, asekauppa ja etniset jännitteet.

Taustalla vaikuttaa myös maailmanlaajuinen eriarvoisuuden kasvu, kun yksi prosentti väestöstä omistaa pian puolet kaikesta varallisuudesta.

Auttajat vaarassa

Selkkauset kiihdyttävät pakolaisvirtoja Eurooppaan, ja toisaalta yhä enemmän avustustyöntekijöitä tapetaan kriisialueilla. Vuonna 2001 avustustyöntekijöitä vastaan hyökättiin 90 kertaa, mutta 2013 jo 460 kertaa. Jopa 80 prosentissa tapauksista kohteena olivat järjestöjen paikalliset työntekijät.

"Paikalliset avustustyöntekijät tuntevat maaston, osaavat kieltä ja ymmärtävät kulttuuria. Siksi he pääsevät lähimmäs autettavia ja ovat samalla myös suurimmassa vaarassa", Scribner selittää.

"Nuo rohkeat naiset ja miehet eivät lähde pois, koska he asuvat kyseisessä maassa ja yrittävät muuttaa asioita siellä. Siksi kansainvälisen yhteisön pitäisi lisätä tukeaan heille", hän vetoaa.