Kadonneiden meksikolaisopiskelijoiden omaiset haluavat läheisensä takaisin

Meksikolainen kahvinviljelijä Eleucadio Ortega vaikuttaa katkeralta mutta päättäväiseltä. Hänen 18-vuotias poikansa Mauricio oli ehtinyt opiskella vain puolitoista kuukautta opettajankoulutuslaitoksessa, kun tämä katosi 42 muun opiskelijan tavoin mielenosoituksen yhteydessä syyskuun 2014 lopulla.

"Uskomme, että he ovat elossa ja vaadimme, että heidät palautetaan. Valtio on valehdellut meille. Köyhille ei Meksikossa ole oikeutta", Ortega sanoo.

Ayotzinapan normaalikoulussa opiskelleiden opiskelijoiden katoaminen sai laajaa kansainvälistä huomiota. Viranomaiset linkittivät katoamisen nopeasti huumeväkivaltaan, ja opiskelijoita etsittiin joukkohaudoista. Meksikolaiset vaativat tapauksen ratkaisemista ja lopulta myös presidentti Enrique Peña Nieton eroa massaprotesteissa. Tammikuussa valtio ilmoitti, että katoaminen näyttää selvinneen: huumejengi tappoi opiskelijat.

Opiskelijoiden läheiset vaativat kuitenkin edelleen tutkinnan jatkamista. Ortega matkustaa muiden samaa vaativien kanssa tänä keväänä ympäri Eurooppaa pyytämässä tukea taisteluunsa paikallisilta kansalaisjärjestöiltä. He haluavat, että Meksikon ihmisoikeusongelmiin viimeinkin puututaan.

"Kansainvälinen tuki ja ihmisten osoittama solidaarisuus on auttanut jaksamaan. Toivon, että muiden valtioiden hallinnot painostavat Meksikon valtiota", Ortega sanoo.

"Emme usko enää valtiota"

Meksikon valtion virallinen selitys opiskelijoiden katoamiseen on, että Igualan kaupungin huumejengeihin yhteyksissä oleva pormestari José Luis Abarca halusi estää mielenosoitusta suunnittelevia opiskelijoita häiritsemästä vaimonsa hyväntekeväisyystapahtumaa. Korruptoitunut paikallispoliisi otti yhteen opiskelijoiden kanssa ja luovutti nämä sitten Guerreros Unidos -huumejengille.

Jengi luuli opiskelijoita kilpailevan jengin jäseniksi, tappoi opiskelijat, poltti ruumiit kaatopaikalla ja heitti läheiseen San Juan -jokeen.

Yhteensä lähes sata ihmistä on ollut pidätettynä tapauksen vuoksi, mukaan lukien poliiseja sekä pormestari.

Tutkimukset on kuitenkin kyseenalaistettu. Omaisten palkkaaman argentiinalaisen tutkijatiimin mukaan kaatopaikalta otetuissa dna-näytteissä on epäselvyyksiä, eivätkä ne täsmää opiskelijoiden omaisista otettuihin näytteisiin.

"Näytti siltä, että Meksikon valtio valehteli tietoisesti. Sen jälkeen emme ole uskoneet enää mitään, mitä valtio kertoo", Ortega kuvailee.

Virallisesti vain yhden uhrin dna on tunnistettu. Selviä todisteita muiden opiskelijoiden kohtalosta ei ole – Guerreron osavaltio, jossa he asuivat, on yksi Meksikon huumetuotannon keskuksista, joten löydetyt jäänteet voivat olla muidenkin kadonneiden.

43:a perhettä on vaikea vaientaa

Opiskelijoiden katoaminen synnytti Meksikossa valtavan kansanliikkeen, jonka taustalla on tyytymättömyys siihen, miten valtio on huumeväkivaltaan reagoinut.

Edellinen presidentti Felipe Calderón aloitti vuonna 2006 rajun sodan maan huumekartelleja vastaan. Sen jälkeen toistasataa tuhatta ihmistä on kuollut ja kymmeniä tuhansia kadonnut, useimmat nuoria. Ihmisoikeusloukkauksiin ovat syyllistyneet myös armeija ja poliisi.

Ayotzinapan opiskelijoista onkin tullut huumeväkivaltaan liittyvän rankaisemattomuuden symboli. Opiskelijoiden läheiset haluavat, että valtio ottaa kunnolla vastuun tapauksesta sen sijaan, että syytä vieritetään järjestäytyneen rikollisuuden niskoille.

"Kaikki tietävät, mitä tapahtuu Meksikossa, mutta he ovat hiljaa, koska pelkäävät. Aiemmin siepattua perheenjäsentä etsiviä murhattiin, mutta tässä tapauksessa erona on, että perheitä on 43. 43:ta perhettä on paljon vaikeampi vaientaa", muistuttaa Omar García, yksi Ayotzinapan normaalikoulun opettajaopiskelijoista.

Garcían mukaan sosiaaliset liikkeet, kuten vasemmistolaisina pidettyjen opettaja-aktivistien toiminta, on Meksikossa ikään kuin kriminalisoitu. He eivät kuitenkaan olleet uhka kenellekään, hän muistuttaa.