Artikkeli on julkaistu alun perin Elonkehä-lehden numerossa 1/2015. Tilaa lehti täältä.

Nälästä kärsii lähes miljardi ihmistä. Valtaosa heistä elää Etelä-Aasian ja Saharan eteläpuolisen Afrikan maaseudulla. Mistä nälkä johtuu, ja mistä globaalissa ruokaturvassa oikein on kysymys?

Köyhyys ja nälkä kulkevat käsi kädessä

Yleisen käsityksen mukaan nälkä johtuu ruoan niukkuudesta ja huonoista sadoista, jotka puolestaan ovat seurausta epäsuotuisista luonnonolosuhteista. Myös väestön liikakasvu mielletään usein nälän aiheuttajaksi.

Nämä käsitykset johtavat helposti harhaan. Nälän pääasiallinen syy on köyhyys. Silloinkin, kun ruokapulan välittömänä syynä on vaikkapa kuivuus, taustalla on usein pitkään jatkunut köyhtymisen ja kurjistumisen kierre. Usein pienviljelijät ovat ruoan netto-ostajia. Heidän sadostaan ei riitä omaan kulutukseen, koska se halutaan myydä. Esimerkiksi ruoan hinnan nousu vaikuttaa negatiivisimmin juuri pienviljelijöihin.

Köyhyys ei tarkoita kehitysmaissa vain ostovoiman puutetta, vaan voimavarojen ja perusoikeuksien puutetta. Se on osattomuutta ruoan tuottamiseen tarvittavista resursseista: maasta, siemenistä, työvälineistä, pääomasta, työvoimasta ja eri viljelymenetelmien tuntemisesta. Köyhillä pienviljelijöillä ei ole varaa esimerkiksi lannoitteisiin, tuholaisten torjunta-aineisiin tai härkään. Kun maatalous ei riitä takaamaan elantoa koko perheelle, osa ihmisistä joutuu etsimään työtä muualta ja muuttamaan kokonaan pois kotiseudultaan. Kun työpaikkoja ei löydy kaupungeistakaan, nälkä on yleistä kaupungin liepeille kasvaneissa slummeissakin. Nälkä puolestaan pahentaa köyhyyyden kierrettä entisestään.

"Köyhyys ei tarkoita kehitysmaissa vain ostovoiman puutetta, vaan voimavarojen ja perusoikeuksien puutetta."

Köyhyys ja nälkä ovat myös voimakkaasti sukupuolittuneita. Maaseudun naiset tuottavat yli puolet maailman ruoasta. Kehitysmaissa heillä on käytössään kuitenkin vain pieni osa ruokaturvan parantamiseksi tarvittavista resursseista. Vaikka he tekevät suurimman osan maataloustöistä, he eivät saa omistaa maata, hankkia rahoitusta tai osallistua alan koulutukseen. Epätasa-arvo näkyy myös perheiden sisällä: Monissa maissa naiset ja tytöt saavat syödäkseen vasta miesten ja poikien syötyä itsensä kylläisiksi. Naisten aseman parantaminen on siis merkittävä tekijä nälkäongelman ratkaisemisessa ja ruokaturvan toteutumisessa.

Ruokaa riittää kaikille, mutta sitä saa vain rahalla

Vaikka maailman ruoantuotantoa on onnistuttu kasvattamaan rinnan väestönkasvun kanssa, ollaan nälän torjunnassa epäonnistuttu. Nälkäisten eli ruoan riittämättömästä saannista kärsivien ihmisten määrä on jo kauan pysynyt 700-900 miljoonan välillä.

Tilanne on turhauttava, sillä nykyisellään kaikki maailmassa tuotettu ruoka riittäisi tarjoamaan kaikille ihmisille ravitsemuksellisesti riittävän ruokavalion. YK:n vuosituhattavoitteisiin kirjattu ruokaturva tarkoittaa tilaa, jossa kaikilla maailman ihmisillä on riittävästi monipuolista ja ravitsevaa ruokaa elääkseen terveinä ja aktiivisina.

Ruokaturva koostuu monesta osa-alueesta, joista riittävä ruoantuotanto on vain yksi. Sen lisäksi on varmistettava, että ihmisillä on mahdollisuus hankkia ruokaa. Tähän vaikuttavat esimerkiksi tulotaso, ruoan hinta ja sosiaaliset verkostot. Ruokaturva ei myöskään toteudu, mikäli ruokaa ei ole jatkuvasti saatavilla. Tähän vaikuttavat esim. konfliktit. Maailman nälkäisten kannalta ratkaisevaa on, ettei ruoka ole heidän saavutettavissaan. Tämän vuoksi ruoantuotannon lisääminen ei yksin riitä ratkaisemaan nälkäongelmaa.

Kuitenkin ruoantuotannon tehostamiseen on tarvetta esimerkiksi Afrikassa, jossa satotasot ovat jääneet jälkeen muusta maailmasta. Koulutusta ja teknologiaa lisäämällä satotasot Afrikassa voitaisiin eräiden arvioiden mukaan jopa kolminkertaistaa.

Yhteistyö on voimaa

Perusperiaate on, että jokainen valtio on vastuussa kansalaistensa ruokaturvan toteutumisesta. Kuitenkaan kaikki valtiot eivät ole onnistuneet tässä, joten maailman ruokaturvatilanteen toteutumista koordinoidaan kansainvälisen yhteisön voimin. Kaikkia YK:n jäsenvaltioita velvoittavat myöskin ihmisoikeussopimukset, joissa oikeus ruokaan määritellään perusoikeuksiin kuuluvaksi. Keskeinen toimija globaalin ruokaturvan koordinoimisessa on Maailman ruokaturvakomitea, joka kokoaa yhteen YK:n järjestöjä, YK:n jäsenvaltioita, kansalaisjärjestöjä, tutkimus- ja rahoituslaitoksia sekä yrityksiä.

Kansalaisjärjestöt ovat tärkeitä alullepanijoita monissa ruokaturvan toteutumista edistävissä hankkeissa, kuten kumppanuusmaataloudessa, ruokaosuuskuntien perustamisessa ja kaupunkiviljelssä. Hankkeet lisäävät ihmisten kiinnostusta ruoan alkuperää ja tuotantotapoja kohtaan. Lisäksi järjestöt tekevät aktiivista työtä mm. politiikan eri osa-alueiden johdonmukaisuuden seurannassa. Esimerkiksi teollisuusmaiden harjoittama kauppapolitiikka ei saisi heikentää kehitysmaiden omaa ruoantuotantoa.

Ruokaturva – unelmasta todeksi

Ruokaturvan toteuttaminen on mahdollista. Muuttamalla nykyisiä ruoan jakeluun ja kulutukseen liittyviä toimintatapoja saadaan lyhyessä ajassa paljon aikaan. Tarjolla olevan ruoan määrää lisätään suhteellisen helposti minimoimalla ruokahävikki ja käyttämällä ihmisravinnoksi kelpaava ruoka ihmisten eikä kotieläinten ruokkimiseen. Nykyisin esimerkiksi korkealaatuista proteiinia sisältävää soijapapua viljellään pääasiassa lihakarjan rehuksi. Ruoantuotannon tehostaminen tuotantoketjun kaikissa vaiheissa lisää tarjolla olevan ruoan määrää merkittävästi niissä maissa, joissa sadot ovat yhä pieniä, voidaan lisätä tarjolla olevan ruoan määrää.

Ruokahävikin minimoiminen on ensiarvoisen tärkeää. Jokainen hukkaantunut ruokakilo tarkoittaa hukkaan menneitä resursseja maan- ja vedenkäytössä, tuotanto- panoksissa ja työvoimassa. On arvioitu, että minimoimalla ruokahävikki maailmassa voitaisiin ruokkia miljardi ihmistä lisää.

Isoäiti oli siis oikeassa kehottaessaan meitä ajattelemaan Afrikan nälkäisiä lapsia ja syömään lautasen tyhjäksi.

Juttua varten on haastateltu FM Laura Kihlströmiä, joka toimii apulaisasiantuntijana YK:n maatalousprojektissa Etiopiassa. Hän on yksi ruokaturvaa käsittelevän Nälkä ja yltäkylläisyys -kirjan (Gaudeamus, 2014) kirjoittajista.