Artikkeli on julkaistu alun perin Maailman Kuvalehden numerossa 5/2015. Tilaa lehti täältä.

Itä-Turkista hävitettiin lähes kertaheitolla etninen ryhmä, kieli ja uskonto. Kyseessä olivat armenialaiset, jotka olivat asuneet alueella pari tuhatta vuotta ennen turkkilaisia. He olivat omaksuneet kristinuskon ennen islamin syntyä. He puhuivat länsiarmenian kieltä, joka käytännössä lakkasi olemasta väestön hävityksen ja paon myötä.

Kauhun vuosi oli 1915. Maailma tuntee tapahtuman armenialaisten kansanmurhana. Paitsi virallinen Turkki, joka edelleen jyrkästi kiistää tapahtuneen.

Vuonna 1923 solmitussa Lausannen rauhansopimuksessa Turkki sitoutui suojelemaan uskonnollisia vähemmistöjään, käytännössä kristittyjä. Paenneet armenialaiset eivät kuitenkaan koskaan palanneet. Päinvastoin, viimeisetkn armenialaiset häipyivät maasta vähin äänin.

Maailma on toki nähnyt vuoden 1915 jälkeenkin kansanmurhia ja murhenäytelmiä. Juutalaisten joukkotuho, Hiroshima ja Nagasaki, Kambodzha, Ruanda, Bosnia-Hertsegovina, Darfur…

Yksi murhenäytelmä on käynnissä tasan sata vuotta armenialaisten kansanmurhan jälkeen, aivan vuoden 1915 tapahtumien naapurissa. Ja se kohdistuu juuri samaan uskontokuntaan kuin armenialaisten kansanmurha.

Vuonna 2015 Turkin naapurissa, Irakissa on käynnissä niin sanottujen assyrialaisten hävitys. Maan kristitty vähemmistö on asunut alueella ennen maan nykyistä valtaväestöä eli arabeja. Sen uskonto on saapunut alueelle aiemmin kuin maan valtauskonto islam. Itse asiassa alue on kristinuskon varhaisimpia omaksujia koko maailmassa.

"Molemmilla osapuolilla, kristityillä ja muslimeilla, on vain hävittävää."

Kristinuskon häviäminen Irakista on todellisuutta, ellei jotakin aivan yllättävää tapahdu hyvin pian. Myös Irakin kristittyjen äidinkieli neoassyria tai neoaramea on vaarassa hävitä kokonaan, kun sitä puhuva väestö pakenee ja puhujayhteisö hajoaa ympäri maailman.

Samaan aikaan Euroopassa muslimiväestö kokee syrjintää uskontonsa perusteella. Ennakkoluuloja vastaan taistelemista ei lainkaan helpota kristittyihin muslimimaissa kohdistuva vaino. Syrjintä ja vaino ruokkivat toisiaan. Molemmilla osapuolilla, kristityillä ja muslimeilla, on vain hävittävää.

Onneksi vuosien 1915 ja 2015 välillä on myös eroja. Vuoden 1915 tapahtumat käytiin Itä-Turkissa kurdienemmistöisillä alueilla. Turkin vallanpitäjät onnistuivat kääntämään osan kurdeista paikallisia armenialaisia vastaan, vaikka osa myös suojeli heitä.

Tällä kertaa alueen kurdit ovat ottaneet aktiivisemman roolin kristityn vähemmistön suojelemisessa. Irakiin jääneet kristityt ovat pakkautuneet pohjoiselle Kurdistanin itsehallintoalueelle, jossa he ovat suojassa – jos kukaan ylipäätään on suojassa missään päin Irakia.