Tulokuilu kasvaa Indonesiassa
Vaikka köyhyys on vähentynyt, minimipalkalla ei tule toimeen.
(IPS) -- Wahyu pysäköi joka iltapäivä puisen myyntikärrynsä vilkkaan kadun varteen Jakartan keskustassa ja alkaa kaupitella leivonnaisia ohikulkijoille. Wahyulla ei ole asiaa vastapäiseen ostoskeskukseen, jossa myydään kalliita merkkivaatteita, sillä hän ansaitsee hyvänä kuukautena 50 euroa.
Tuloerot ovat viime vuosina kasvaneet 250 miljoonan asukkaan Indonesiassa, joka on maailman neljänneksi runsasväkisin maa. Tulonjakoa mittaava Gini-kerroin oli 36 vuonna 2012, mutta viime vuonna jo 41. Suomen kerroin oli 27,6 vuonna 2013.
Maailmanpankin mukaan jopa puolet indonesialaisista elää köyhyysrajan tuntumassa ja 28 miljoonaa jää sen alapuolelle. Tälle vuodelle povataan yli viiden prosentin talouskasvua, mutta tulonjako pysyy epätasaisena.
Minimipalkalla ei tule toimeen
Indonesian presidentiksi viime lokakuussa tullut Joko Widodo lupasi vähentää eriarvoisuutta houkuttelemalla maahan lisää investointeja.
"Tuemme presidentin pyrkimystä hankkia lisää sijoituksia, koska maamme tarvitsee talouskasvua. Mutta hallituksen täytyy samalla huolehtia palveluista ja parantaa pienipalkkaisten turvaa", sanoo Indonesian keskusammattiliiton puheenjohtaja Said Iqbal.
Indonesian minimipalkka on keskimäärin hiukan yli sata euroa kuussa. Jokainen maakunta määrittelee oman alarajansa, ja pääkaupungissa Jakartassa se on 185 euroa. Ay-liikkeen mukaan summa ei riitä perustarpeiden tyydyttämiseen liki kymmenen miljoonan asukkaan metropolissa, jossa hinnat nousevat koko ajan.
"Thaimaan minimipalkka on 220 euroa, Filippiinien liki 250 euroa ja Malesian 205 euroa", Iqbal vertaa.
Maailman työjärjestön ILOn mukaan liki puolet Indonesian säännöllistä palkkaa nauttivista tienaa vähemmän kuin viime vuonna säädetty laki määrää.
Jäljessä kehitystavoitteista
Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestön Itucin pääsihteeri Sharan Burrow moittii, että Indonesia ei tee tarpeeksi suitsiakseen tuloerojen ja epävirallisten työmarkkinoiden kasvua.
"Lisäksi sosiaaliturva ei edelleenkään ole riittävä eikä kattava", Burrow jatkaa.
Maailmanpankki vahvistaa, että työllisyys on kasvanut Indonesiassa väestöä hitaammin ja julkiset palvelut ovat riittämättömät.
Indonesia on onnistunut puolittamaan köyhien väestöosuuden 2000-luvulla, mutta se on kaukana muista YK:n vuosituhattavoitteista. Äitiys- ja lapsikuolleisuus ovat yhä yleisiä, ja joka kolmannelta puutuvat puhdas vesi ja viemäri.
Yli 150 miljoonaa indonesialaista elää maaseudulla, usein kaukana kouluista ja terveyspalveluista.
"Huono infra syö palkat"
Ajatus, että alhainen palkkataso houkuttelee Indonesiaan investointeja, ei saa yritysmaailman jakamatonta tukea, sanoo Jakartassa toimivan Concord-konsulttifirman riskianalyytikko Keith Loveard.
Hänen mukaansa yritysten on pakko riistää työntekijöitä, koska Indonesian kehno infrastruktuuri nostaa logistiikkakulut yli neljäsosaan tuotantokustannuksista.
"Ellei byrokratiaa vähennetä ja logistiikkakuluja alenneta parantamalla infraa, maassa on vaikea tehdä bisnestä esimerkiksi tavarantuotannossa, joka loisi paljon työpaikkoja", hän sanoo.
Maailmanpankin mukaan tuloerojen kasvu on Indonesiassa Kaakkois-Aasian kärkeä. Maan poliittinen vakaus on vaarassa, ellei se paranna köyhimpien sosiaaliturvaa ja investoi infrastruktuuriin, pankki varoittaa.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia