Artikkeli on julkaistu alun perin Suomen somalialaisten liiton blogissa.

Jos olet ilman työtä, olet suomalaisen veronmaksajan rahoja lypsävä sosiaalipummi. Jos taas onnistut työllistymään, olet vienyt jonkun kantasuomalaisen työn. Jos olet täällä kouluttautuneena joutunut lähtemään työn perässä ulkomaille kun niitä täältäkään ei ole löytynyt, olet kiittämätön, ilmaista koulutusta hyväksikäyttävä lurjus.

Jos olet yksin, olet epäilyttävä. Todennäköisesti niitä yksinäisiä susia; juuri niitä, joiden seuraavaksi luetaan värväytyneen taistelemaan Syyrian syrjäseuduille. Jos olet naimissa, tehtailet lapsia ihan vain sosiaalietuuksia kartuttaaksesi. Ja auta armias, jos satut seurustelemaan valtaväestöön kuuluvan kanssa – silloin viet töiden lisäksi vielä naisetkin.

Somali ei voi voittaa.

Pienestä pitäen opit varomaan tekemisiäsi, koska tiedät sen leimaavan koko kansanosasi. Eipä sillä – todenäköisesti saat niskoillesi myös kaikkien muidenkin afrikkalaistaustaisten tekemiset tai tekemättäjättämiset. Jos onnistut jossain, on se "hieno saavutus maahanmuuttajalle". Epäonnistuminen puolestaan ei edes yllätä, koska "eihän ne muutkaan somalit". Teit mitä tahansa, olet aina ennen kaikkea somali. Mitään muuta sinusta ei ihonvärisi lisäksi nähdä. Sinusta puhuttaessa muistetaan aina mainita yksi seuraavista: mamu, maahanmuuttaja, somali.

Puhuessamme naapuristamme, mainitsemmeko erikseen tämän olevan vihreäsilmäinen? Tai aamuisen bussikuskin olleen punatukkainen? Tai työkaverimme olevan vasenkätinen?

On ikävä tosiasia, että siitäkin huolimatta, että olemme sivistysvaltiona säätäneet erinäisiä lakeja ja kieltoja siitä, mikä on sallittua ja mikä ei, rikoksia tapahtuu. Ja kantasuomalaisten lisäksi niihin syyllistyvät myös maahanmuuttajat. Mutta ottaisiko kukaan asiakseen mainita rikoksesta epäiltyjen henkilöiden olleen Posiolta? Tai vuotaakseen heidän nimiään ja kuviaan julkisuuteen? Nousisiko kansanliikettä, joka vaatisi posiolaisten palauttamista takaisin sinne Posiolle?

"Ennakkoluulot ovat siitä jänniä, että ne elävät ihan meidän omassa päässämme."

Niitä mätiä omenoita kun löytyy ihan jokaisen kansakunnan sukupuusta. Myös meidän suomalaisten. Mutta emme me silti anna niiden tahrata koko väestön mainetta.

Ylpeilemme kansamme rehellisyydellä, vaikkei taida olla ainuttakaan vaalilupausta, jota kansaamme edustamaan ja johtamaan juuri valittu taho ei olisi pettänyt?

Tuomme julki sitä, että olemme oikeusvaltio, jossa korruptio ei rehota ja viranomaisiin voi luottaa. Silti järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan työskentelevän tahon johtaja on parasta aikaa oikeudenkäynnissä osallisuudestaan juuri siihen järjestäytyneeseen rikollisuuteen?

Ylläpidämme mainettamme työteliäänä kansana, vaikka Kallion kaltaiset kaupunginosat ovat täynnä päivästä toiseen kulmabaarissa notkuvia elämänhallinnan epäonnistujia, joilla ei ole mitään yritystäkään seistä omilla jaloillaan (arvatkaas muuten, kenen verorahat siellä kurkun kautta viemäriin valuvat)?

Mainostamme itseämme tasa-arvon mallimaana, vaikka naiset saavat toistuvasti työmarkkinoilla kokea olevansa toisen luokan kansalaisia?

Väitämme olevamme hyvinvointivaltio, vaikka lööpit viikosta toiseen täyttyvät perhesurmista?

Kehuskelemme sillä, että "suomalainen puhuu harvoin, mutta asiaa". Mitä asiallista on koko vaunuosaston naisia huorittelevassa humalaisessa? Tai tuntemattoman pikkulapsen ihonväriä haukkuvassa täti-ihmisessä?

Niin mutta, ajattelette nyt. Nehän ovat vain yksittäistapauksia.

Niin.

Uskoisitteko, jos väittäisin, että niitä yksittäistapauksia löytyy muistakin kansoista?

Ennakkoluulot ovat siitä jänniä, että ne elävät ihan meidän omassa päässämme. Mikä tarkoittaa, niiden muuttaminen on ihan meistä itsestämme kiinni. Vain me itse voimme sen tehdä. Muista ei tarvitse välittää eikä kantaa vastuuta – kunhan me jokainen sen omalla kohdallamme tekisimme, niin se riittäisi.

Alkuun pääsee ihan pienin askelin. Mitä jos et nimittelisi sitä pikkulasta? Mitä jos et ottaisi asiaksesi kertoa, mitä mieltä olet eriväristä lasta kantavan äidin elämänvalinnoista? Mitä jos ihan vain tervehtisit naapuriasi? Tai vaikka toivottaisit tervetulleeksi sen maahanmuuttajaperheen, joka yrittää osallistua taloyhtiön talkoisiin, mutta jolle kukaan ei suostu puhumaan? Eikö juuri se ole sellaista käytöstä, mitä maailman parasta koulutusta saaneen, tasa-arvoisuutta korostavan sivistysvaltion edustajalta voisi odottaa?

Kirjoittaja on monivuotinen kansalaisjärjestöaktiivi ja työskentelee tällä hetkellä Suomen somalialaisten liiton tiedottajana.

Blogissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta Suomen somalialaisten liiton virallista linjaa.