Hallitus on leikkaamassa suomalaisten järjestöjen kehitysyhteistyöstä jopa 30–40 prosenttia. Leikkaukset tapahtuisivat ilman siirtymäaikaa, heti ensi vuoden alusta. Uuden ulkomaankauppa- ja kehitysministerin mukaan leikkaukset eivät saa vaarantaa Suomen kehitysyhteistyön vaikuttavuutta. Näin käy väistämättä niin leikkausten volyymin kuin yhtäkkisyydenkin vuoksi. Ministeri on myös puhunut kaupan ja kehityksen yhdistämisestä sekä yksityisen rahan kutsumisesta kehitysyhteistyöhön. Björn Wahlroos puolestaan kommentoi, ettei vuosikymmenten kehitysyhteistyöllä Afrikassa saatu paljoakaan aikaan, muutosten alettua vasta yritysten investointien myötä. Kehitysyhteistyön leikkauksia tunnutaan perusteltavan sillä, että viennin edistämisellä voitaisiin korvata järjestöjen tekemää työtä.

Valitettavasti suomalaisyritykset eivät ole edelläkävijöitä yritysvastuussa tai läpinäkyvyydessä. Tunnetuimmat suomalaiset suuryritykset toimivat hyvin luonnonvaraintensiivisillä aloilla, joilla lapsi- ja halpatyövoiman käyttö, maanvaltaukset alkuperäiskansoilta ja vakavat ympäristövaikutukset ovat arkipäivää. Yritysten yhteiskuntavastuuta voidaan toki aina parantaa. Niin Suomessa kuin globaalisti, on kuitenkin herätty siihen, että yritysvastuun kehitys on ollut luokattoman hidasta. Lisäksi järjestöt toimivat useimmiten lasten ja köyhistä köyhimpien hyvinvoinnin parantamiseksi, eli sektoreilla, joissa yrityksillä ei luultavimmin edes ole intressejä.

Yritysten investoinneilla ja kehitysyhteistyöllä on kuitenkin yhteys – järjestöjen työllä on rakennettu pohjaa yritysten toimintamahdollisuuksille. Järjestöjen ja viranomaisten kanssa on saatu usein rapautuneet terveydenhuolto- ja koulutusjärjestelmät toimivammiksi, mikä vaikuttaa positiivisesti paikallisen työvoiman saatavuuteen. Ihmisoikeuksien parantaminen on myös vakauttanut toimintaympäristöjä, mikä on ehdoton vaatimus tehokkaalle yritystoiminnalle.

"Valitettavasti suomalaisyritykset eivät ole edelläkävijöitä yritysvastuussa tai läpinäkyvyydessä."

Suomalaiset järjestöt ovat aktivoituneet vuoropuheluun yritysmaailman kanssa. Järjestöillä onkin paljon tarjottavaa yrityksille. On kuitenkin vielä avoin kysymys, kuinka yhdistää toimijoiden erilaiset tavoitteet. Toinen niistä pyrkii mahdollisimman laajan hyvinvoinnin, toinen mahdollisimman korkeiden voittojen luomiseen. Tutkijoiden mukaan tulevien sukupolvien ja yleisen edun huomioiminen on vaikea sovittaa yritystoiminnan ytimeen, koska niiden pääasiallinen tehtävä on voiton maksimointi, ei luonnon tai paikallisyhteisöjen suojeleminen.

Tällä hetkellä yritykset, joilta edellä mainittu onnistuu parhaiten, ovat ne joilla eettiset ja ekologiset arvot on kirjattu keskeisiksi tavoitteiksi jo liiketoimintasuunnitelmaa tehtäessä. Tällöin yritystoiminta perustuu näille arvoille, se ei vain tavoittele niitä. Myös tällaisen yrityksen asiakkaat ja muut sidosryhmät odottavat ympäristö- ja yhteiskuntavastuun noudattamista siltä. Toki ns. sosiaalistenkin yritysten tuoton on katettava vähintään toiminnan kulut ja oltava taloudellisesti kestävällä pohjalla – siinä ne eivät eroa millään tavalla muista yrityksistä.

Onnistuneen kaupan ja kehityksen keskiössä ovat siis arvot, mutta myös aitous eli ollaanko valmiit ottamaan muitakin mittareita taloudellisten rinnalle toimintaa ohjaamaan. Tärkeää on myös sitoutuminen. Kehitysyhteistyöjärjestöjen työ perustuu pitkäjänteiselle vuorovaikutukselle paikallisten yhteisöjen kanssa – tämä on ainoa vaihtoehto toimittaessa luku- ja kirjoitustaidottomien ihmisten tai jopa vuosisatoja taloudellisesti ja sosiaalisesti alistettujen ryhmien kanssa. Lyhytaikaiset tai yksittäiset projektit eivät korvaa järjestöjen työtä ja tuloksia. Yritysyhteistyön tavoitteiden ja aikajänteen täytyykin olla yhdessä sovittuja ja ne eivät voi perustua vain kaupallisille intresseille.

Kirjoittaja on kehitysyhteistyöasiantuntija ja yrittäjä.