Artikkeli on julkaistu alun perin Maailman Kuvalehden numerossa 7–8/2015. Tilaa lehti täältä.

W.E.B. du Bois, afroamerikkalainen ajattelija kirjoitti 1800-luvulla, että ideat eivät synny tyhjiössä vaan niillä on aina sosiaalinen konteksti. Kirjassaan Souls of black folks Du Bois esitteli näkemystään ajattelun yhteydestä inhimilliseen kokemukseen.

Kyky ajatella ja tuottaa ideoita on yksi ihmisen ominaisuuksista, jotka liitetään olemassaoloon. Du Bois'n aikaan vallitsi kristinuskosta tulkittu käsitys, ettei mustilla ollut sielua. Mikä oli se sosiaalinen konteksti, joka tuotti tuon idean?

Palaan näihin ajatuksiin pohtiessani eurooppalaista yhteiskuntaa tänä päivänä. On mahdotonta olla luomatta linkkiä 1800-luvun yhdysvaltalaisen käsityksen mustien sieluttomuudesta ja Euroopassa vellovan rasismin välille. Sen seurauksena mustien siirtolaisten ruumit huuhtoutuvat eurooppalaisille rannoille.

Punaisen ristin 'ei rasismille' -hanke määrittelee internet sivuillaan rasismin peloiksi, jotka kumpuavat ennakkoluuloista, haluksi suojella omaa tuttua elämäntyyliä. Tämä on absurdi määritelmä, sillä se epäonnistuu luomaan yhteyttä valtarakenteiden ja asenteiden välille.

Rasismi on vallankäyttöä puhtaimmillaan, valtaa määritellä kuka kuuluu joukkoon ja kuka ei. Valtaa korvamerkitä hyvä elämä tietyille ja sulkea toiset sen ulkopuolelle. Sillä ei ole mitään tekemistä pelon kanssa. Mikä on se sosiaalinen konteksti, jossa rasistinen maailmankuva normalisoituu?

"Rasismi on vallankäyttöä puhtaimmillaan, valtaa määritellä kuka kuuluu joukkoon ja kuka ei."

1800-luvun Yhdysvalloissa irlantilaiset olivat yhteiskunnallisen hierarkian pohjalla. Valkoinen ihonväri ei tehnyt heistä valkoisia suhteessa valtaan. Taidehistorian proffessori Noel Ignatiev toteaa kirjassaan How the Irish became white irlantilaisten saavuttaneen 'valkoisuuden aseman' Yhdysvalloissa sietämällä ja osallistumalla mustien rotusortoon.

Ironia löytyy siitä, että katolilaiset irlantilaiset olivat vainottuja itse lähtömaassan, mutta he kuitenkin asettuivat Yhdysvalloissa orjuutta kannattavien oikeistopopulistien puolelle parantaakseen omaa asemaansa. Näin ollen valkoisuus on samalla tavalla rodullistamisen* tulos, mutta erilaisin seurauksin kuin mustuus.

Ideat syntyvät sosiaalisessa kontekstissa. Rodullistaminen syntyy ajatuksesta, että tietyt piirteet omaavat ihmiset ovat perustavanlaatuisesti erilaisia oikeasta 'ihmiskuvasta' tai ovat jopa syntyneet palvelemaan 'oikeiksi valkoisiksi' ihmisiksi rodullistettuja yksilöitä.

W.E.B. Du Bois kirjoitti mustien ihmisten sielusta, vedoten rationaaliseen ajatteluun ja kristinuskoon, uskoen sen olevan paras tapa muokata todellisuutta, jossa hän eli.

*rodullistaminen: prosessi jossa ihmisryhmään liitetään ihonvärin/uskonnon/etnisen taustan perusteella tiettyjä piirteitä, ominaisuuksia ja stereotypioita.

Kirjoittaja on aktivisti.