Artikkeli on julkaistu alun perin Suomen Somalialaisten Liiton blogissa.

Perussuomalaisten puheenjohtajistoon juuri valittu, Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen postasi Facebook-seinälleen raitiovaunupysäkillä ottamansa kuvan niqabiin (silmät paljaaksi jättävään, muuten kasvot peittävään huntuun) puetusta naisesta, ilmoittaen ettei hyväksy "naisten säkittämistä maassamme".

Kuvatekstissä Tynkkynen kertoo ottaneensa kuvan pysäkin ohiajaneesta bussista käsin. Näin lienee selvää, ettei Tynkkynen ole ottanut asiakseen selvittää kyseiseltä naiselta, onko hänet pakotettu kyseiseen asuun vai onko kyseessä hänen oma valintansa. Sen sijaan hän on ottanut vapauden tehdä omat johtopäätöksensä ja puhua naisen puolesta (olemmehan jo puoluesihteeritasolta saaneet oppia, että "onko tarina tosi tai ei, se on toinen juttu"). Tynkkysen mukaan kun on "päivänselvä asia, ettei nainen vapaaehtoisesti pukeudu kokopeittävään säkkiin, ellei häntä pienestä tytöstä saakka aleta aivopesemään."

Kuva ja sen saateteksti herätti (odotetusti) varsin vilkasta keskustelua, jota jatkoin useammankin musliminaisen kanssa. Reaktiot vaihtelivat huvittuneisuudesta tyrmistyneisyyteen. Kiitollisuutta Tynkkysen yhden miehen ja yhden totuuden kampanjasta heidän vapauttamisekseen ei heistä kuitenkaan ilmaissut kukaan. Kukaan heistä kun ei tajunnut olevansa alistettu ja tarvitsevansa vapauttamista. Ja veikkaan, ettei alistettu ole sana, jota Sebastian Tynkkyselläkään tulisi mieleen heistä käyttää, jos hän vaivautuisi heidän ajatusmaailmaansa tutustumaan.

Alistaminen on väärin eikä ketään saa pakottaa hunnuttautumiseen tai muunlaiseen henkilön vakaumuksen vastaiseen pukeutumiseen tai käyttäytymiseen. Ja islamin vastaista. Tästä kaikki heistä olivat yhtä mieltä. Mutta entä jos hunnuttautuminen onkin ihmisen oma valinta? Niinkuin vaikka Crocsit? Tai Hankkijan lippis? Eikö demokratiamme ydinajatuksia ole nimenomaan yksilönvapaus? Eikö se juuri tarkoita mm. yksilön oikeutta itse päättää miten pukeutuu?

Suomesta löytyy tuhansia musliminaisia. Osa siihen syntyneitä, osa siihen omasta tahdostaan kääntyneitä. Heidän pukeutumisensa vaihtelee laidasta laitaan. Osa käyttää huivia, osa ei. Toiset pukeutuvat farkkuihin, toiset taas tuntevat olonsa kotoisammaksi pitkissä hameissa. Sitä, kuinka monen kohdalla noista tuhansista naisista pukeutuminen on jonkun muun kuin naisen itsensä sanelemaa, on mahdotonta sanoa. Minun tai Sebastian Tynkkysen. Jolloin myös siitä spekulointi "päivänselvänä asiana" on vähintäänkin vaarallista. Sen sijaan pitäisi olla itsestään selvää, että asioista kannattaisi ottaa itse selvää. Vaikka kuuntelemalla noita naisia. Mutta jos heidät ja heidän näkemyksensä sivuutetaan ja sen sijaan oletetaan tietävän, mikä heille on parasta; puhutaan heidän puolestaan heitä kuuntelematta. Eikö silloin olla juurikin sellaisessa tilanteessa, josta kyseistä kulttuuria kritisoidaan? Tilanteessa, jossa naiset alistetaan äänettömiksi ja näkymättömiksi toisen luokan kansalaisiksi, jotka tarvitsevat miehen puolustamaan itseään?

”Entä jos hunnuttautuminen onkin ihmisen oma valinta? Niinkuin vaikka Crocsit? Tai Hankkijan lippis? Eikö demokratiamme ydinajatuksia ole nimenomaan yksilönvapaus?”

Jotkut todellakin valitsevat islamin. Niin Suomessa kuin muuallakin. Esimerkiksi Swansean yliopistossa tehty tutkimus kertoo pelkästään viime vuonna 5200 ihmisen kääntyneen islamiin Iso-Britanniassa. Kaikenkaikkiaan maassa on käännynnäisiä yli 100 000. Kaksi kolmasosaa näistä on naisia ja yli 70 % on valkoista kantaväestöä. Keskivertokäännynnäinen? 27-vuotias, "kulutushysteriaan ja yhteiskunnan yltiöpäiseen seksualisoitumiseen" kyllästynyt valkoinen nainen. Kouluja käyneitä, kaiken sallivassa, vapaassa yhteiskunnassa kasvaneita yksilöitä.

Yleisen asenneilmapiirin ollessa mitä on, voisiko siis olla, että ainakin heidän kohdallaan kyse on jostain ihan muusta kuin aivopestystä alistuneisuudesta? Eikö tuo juuri ole anarkiaa; vastakulttuurinen kapina sitä kohtaan, millaiseen asemaan naiset turhan usein siinä meidän maailmassamme laitetaan? Ehkä Sebastian Tynkkysen kannattaisi jutella kenen tahansa naisen kanssa siitä, millaisen aivopesun kohteeksi meillä jo pikkutyttönä joudutaan? On käytännössä ihme, että kukaan onnistuu kasvamaan terveen itsetunnon omaavaksi aikuiseksi.

Itsekin länsimaassa kasvaneena naisena tiedän, mitä se on. Sinun vartalosi ja ulkonäkösi on ihan kaikkien omaisuutta. Täysin ventovieraat ihmisetkin kokevat oikeudekseen kommentoida niitä. Rumasti sanottuna viime kädessä koko ihmisarvosi määrittää pantavuus. Ja miten muutenkaan voisi olla – alastomilla naisvartaloilla myydään kaikkea mahdollista hajuvesistä bussiyhtiöihin. Kymmenvuotiaille myydään hotpantsejä ja napapaitoja. Roolimalleina pikkutytöille toimivat Big Brother-talosta vartin julkisuuteensa ponnistaneet Viidakon tähtöset, joiden ansiosta haaveissa siintävät korkeakoulututkinnon sijaan 7 päivää-lehden sponsoroimat silikonit. Ja vaikka olisit kuinka ansioitunut elämässäsi tai työtehtävissä, naisena internetin keskusteluforumit tarttuvat sinusta ensimmäisenä ulkonäköösi.

Ne upeat, rohkeat, sanavalmiit mutta turhaantuneet ja ohipuhumiseen tympääntyneet musliminaiset, joiden kanssa olen asiasta puhunut, kokevat itsensä ennenkaikkea vapaiksi. He kokevat ottaneensa pukeutumisellaan kehonsa hallinnan omiin käsiinsä ja päättävät itse, kuinka paljon näyttävät ja kenelle. He näkevät, että heidän pukeutumisensa paitsi viestittää heidän omanarvontunnostaan, myös edellyttää muita arvioimaan heitä muun kuin pelkän ulkokuoren perusteella. Eräs kiitti islamia siitä, että kehon materialisoinnin sijaan hän sai keskittyä henkiseen kasvuun ja älykkyyteen. Tiedän myös tapauksia, joissa mies toivoisi vaimon pukeutuvan vähemmän peittävästi, koska pelkää sen leimaavan hänet naistaan alistavaksi sekopääksi.

Tynkkysen mukaan "ihmisoikeustilanteesta jotain kertoo se, että naiset ovat rohkeita, jos heidän hiuksensa näkyvät." Minä sanon, että terveestä ihmisoikeustilanteesta kertoo se, että ihmisen annetaan itse valita kuinka paljon hiuksiaan haluaa näyttää.

Kuka tahansa minut tunteva luokittelisi minut konservatiiviksi. Minun kohdallani se tarkoittaa helmikorvakoruja ja Burberry-laukkuja. Sebastianin kohdalla se tarkoittaa uutislähetyksessä esiintymistä T-paidassa ja shortseissa. Jollekin muulle se tarkoittaa huivia. Kaikille meille se tarkoittaa eri asioita, koska me kaikki olemme yksilöitä. Mutta se yksilönvapaus kuuluu ihan meille kaikille.

Kirjoittaja on Suomen Somalialaisten Liiton tiedottaja.