Artikkeli on julkaistu alun perin Interpedian blogissa.

"Te elätte yltäkylläisyyden keskellä tässä maassa. Meneekö teillä todellakin huonosti?" kysyi vieraamme Gennet Mengistu Etiopiasta ihmetellen. Hän johtaa Maedot-järjestöä, joka pitää yllä vaihtoehtoisia ABE-koulukeskuksia köyhimmille lapsille Addis Abeban slummeissa ja Wolisossa. Se järjestää myös heidän huoltajilleen koulutusta, jotta nämä voisivat päästä jaloilleen ja ansaita itse tarpeeksi lähettääkseen lapsensa valtion kouluihin.

Ajattelin Gennetin tarinoita Etiopian todellisuudesta, kun lähdin kehitysyhteistyötä puolustavaan mielenosoitukseen. Maedotin kaltaisten järjestöjen, heidän arvokkaan työnsä jatkuvuuden, luottamuksen ja uskottavuuden vuoksi teemme tämän. Ja erityisesti lasten vuoksi, sillä he ovat tulevaisuutemme.

Hukkaan heitetyt ponnistelut

Meidän osamme on kuitenkin niin helppo. En haluaisi olla Gennetin asemassa nyt. Hän on se, joka joutuu kohtaamaan apua tarvitsevat kasvokkain. Hän joutuu selittämään heille, miksi lapsi ei tällä kertaa pääsekään kouluun, tai miksi tulonhankkimiskoulutuksen tärkeimmät osuudet kuten tuotanto ja markkinointi eivät toteudukaan. Hän joutuu selittämään hankkeen täyskäännöksen paikallisille viranomaisille. Mitä tapahtuu järjestön maineelle ja uskottavuudelle?

Maedot on saanut erinomaisia tuloksia hankkeissaan. Huoltajien koulutuksissa on perustettu osuuskuntia, joissa tuotetaan viljaa tai mausteita, kasvatetaan kanoja tai ommellaan vaatteita. Tuotannon eri osat työskentelevät mahdollisimman tehokkaasti yhteistyössä, esimerkiksi kanankasvatuksesta saadaan lannoitetta viljelijöille.

"Mitä tapahtuu järjestön maineelle ja uskottavuudelle?"

"Kaikki käytetään tehokkaasti hyväksi ja useat osuuskunnat toimivat jo omillaan ja tuottavat jopa voittoa. Tuloksia ei kuitenkaan synny vuodessa vaan prosessi on pidempi. Kesken jäävän hankkeen saavutukset ja siihen käytetyt rahat valuvat hukkaan, kun omavaraisuutta ei ole vielä saavutettu", kertoo Gennet.

Äidit jäävät tyhjän päälle koulutuksen keskeytyessä. Lapset eivät pääse kouluun. Miten selviämme tästä?

Valintoja on tehtävä

On selvää, että Maedotissa joudutaan tekemään valintoja entistäkin tiukemmin. Kysyin Gennetiltä, että miten he pystyvät valitsemaan kuka saa tukea ja kuka ei. Hän vastasi näin:

"Meidän täytyy vain valita kapasiteettimme mukaisesti. Meillä on iso joukko kyläkomitean valitsemia vapaaehtoisia, jotka kiertävät haastattelemassa perheitä. Kyselylomakkeen kriteereiden perusteella valitsemme kaikkein eniten apua tarvitsevat."

Maedotin tuen avulla ihmisistä, joilla ei ole mitään, voi tulla vaikka mitä. Gennet kertoi meille pojasta, jonka äiti tuli kriisin keskellä heidän luokseen pyytämään apua:

"Poika oli aliravittu, hänellä ei ollut kenkiä, hänellä ei ollut mitään. Hänen isänsä oli kuollut ja äitikin sairasteli. Kukaan ei uskonut hänen pääsevän kouluun. Me pystyimme kuitenkin auttamaan häntä. Nyt poika on 21-vuotias ja opiskelee lääketiedettä Mekelen yliopistossa. Hän aikoo valmistuttuaan auttaa köyhimmistä köyhimpiä."

Tuen vaikutukset voivat siis olla moninkertaiset. Maedotin lasten vuoksi järjestöjen kehitysyhteistyötä tarvitaan.