Rikkaat maat tukevat maataloussektoreitaan vuosittain noin 250 miljardilla dollarilla, eli noin 220 miljardilla eurolla. Vaikka summa on viime vuosina pienentynyt, maataloustuet haittaavat yhä kehitysmaiden ruuantuotantoa, sanotaan tuoreessa tutkimuksessa.

Yhdysvaltalaisen tutkimuslaitoksen Brookings Instituten maaseudun nälkää käsittelevän tutkimuksen mukaan OECD:n kehitysapukomitean 29 jäsenmaata käyttävät omien viljelijöidensä tukemiseen vuosittain noin 35 kertaa enemmän rahaa kuin ruoka- ja ravitsemusturvaa tukevaan kehitysyhteistyöhön, kun humanitaarista apua ei lasketa mukaan.

Jo neljän prosentin maataloustukien leikkaus tuplaisi ruokaturvaa vahvistavaan kehitysyhteistyöhön käytettävissä olevat varat, tutkimuksessa lasketaan.

Rikkaiden maiden tuottajilleen maksamia maataloustukia on kritisoitu pitkään, sillä ne madaltavat keinotekoisesti tuotteiden hintoja ja sallivat myynnin alle tuotantokustannusten. Näin ne vaikeuttavat kehitysmaiden köyhien viljelijöiden pääsyä markkinoille.

Tutkimuksen mukaan tuet ovat puolittuneet viimeisten 30 vuoden aikana, mutta tehtävää on yhä. Tutkimuksessa pannaan järjestykseen maat sen mukaan, kuinka hyvä niiden kotimaan maatalouspolitiikka on kehitysmaiden kannalta. Parhaiten pärjää Uusi-Seelanti, huonoimmin Luxemburg. Suomi on viidentenä.

Tutkimuksen mukaan maaseudun nälästä on mahdollista päästä eroon vuoteen 2030 mennessä. Se vaatii kuitenkin toimia kaikilta osapuolilta, myös kehitysmailta, joiden pitäisi muun muassa parantaa datan keräämistään sekä investoida maatalouteen lisää.