Artikkeli on julkaistu alun perin Suomen Lähetysseuran verkkosivuilla.

Kambodžassa katosi neljännes ihmisistä Pol Potin hirmuhallinnon aikana 1970-luvun jälkipuoliskolla. Kansanmurhan jäljet näkyvät edelleen: lähestulkoon yksi sukupolvi puuttuu katukuvasta. Heidän kauttaan katosi paljon myös tietoa siitä, mitä lapset tarvitsevat kasvaakseen ja miten heistä pidetään huolta.

Pääkaupungissa Phnom Penhissä asuva Lähetysseuran kehitysyhteistyökoordinaattori Tapani Haapala sanoo, että köyhyydestä ja tiedonpuutteesta johtuva aliravitsemus näkyy etenkin maaseudulla. Ihmiset ovat usein pienikokoisia, mikä ei johdu vain geeniperimästä. Lokakuussa 2014 julkaistu tutkimus Cambodian Global Hunger Index kertoo, että kolmannes alle viisivuotiaista on alipainoisia, ja esikouluikäisistä kaksi kolmasosaa kärsii anemiasta.

"Ensimmäiset viisi elinvuotta ovat kaikkein herkimmät vuodet lapsen kasvulle ja kehittymiselle", Haapala tähdentää.

"Riisi on energiapitoista ruokaa. Jos lapsille tarjotaan vain riisiä, he eivät saa tärkeitä proteiineja, hivenaineita ja vitamiineja kasvaakseen ja kehittyäkseen. Ruokavaliossa pitäisi olla lihaa, kalaa, hedelmiä ja vihanneksia."

Tätä eivät monet kambodžalaiset vanhemmat tiedä. Tilannetta monimutkaistaa vielä se, että lapset pyytävät vanhemmiltaan lähes aina vain riisiä. Siinä ei ole voimakkaita makuja ja sitä syö helposti. Kambodžassa riisiä viljellään jo tarpeeksi, eikä siitä ole puutetta. Maassa kärsitään laadullisesta aliravitsemuksesta. Pelkkä riisinviljely tuottaa yksipuolista ravintoa, ja huonon sadon aikaan monien perheiden perusturva järkkyy. Lisäksi riisinviljely on raskasta eikä sovellu yksinhuoltajille tai vanhuksille.

Tärkeä osa Haapalan työtä on tukea kambodžalaisia ymmärtämään monipuolisen maatalouden ja siitä saatavan ravintopitoisen ruuan merkitys. Vieraita lajikkeita tai ruokatapoja ei tarjota paikallisille.

Lähetysseuran ja kumppanien työtä ohjaa periaate, jossa työtapoja ja vastauksia etsitään yhdessä paikallisten ihmisten kanssa. Työssä lähdetään liikkeelle siitä, että paikallisilla on kaikki resurssit käytössään. Järjestöt tarjoavat tietotaitoa ja koulutusta, joita paikalliset ihmiset ja yhteisöt voivat hyödyntää parhaaksi katsomallaan tavalla.

Sieniä ja kissakalaa riisin lisäksi

Hyvä esimerkki ruokaturvatyöstä on Lähetysseuran kumppanin Church World Servicen hanke Kampong Thom -provinssissa, jossa järjestön työntekijät liikkuvat kylästä toiseen ja pohtivat yhdessä, miten kylän maataloutta voidaan monipuolistaa.

Sienten viljely on hyvin edullinen tapa tuottaa proteiinipitoista ruokaa, ja sienet tarvitsevat kasvaakseen vain orgaanista ainesta, jota löytyy Kambodžasta yllin kyllin. Tapani Haapala innostuu aiheesta silminnähden.

"On upeaa, että esimerkiksi sahanpuruista kasvaa ravintopitoista ruokaa, josta köyhä perhe voi saada jopa merkittävää elantoa, jos sato on runsas. Sienet ovat suosittua ruokaa Kambodžassa", joten markkinoita ei tarvitse keksiä.

"Pelkkä riisinviljely tuottaa yksipuolista ravintoa, ja huonon sadon aikaan monien perheiden perusturva järkkyy."

Kissakala on toinen ruokaturvaa parantava laji, jota paikalliset ovat innostuneet kasvattamaan. Ruuaksi sille kelpaavat termiitit, joita löytyy paljon jokaisen kylän ympäristöstä. Nämä kaksi esimerkkiä ovat hyviä juuri siksi, että niillä voidaan auttaa kaikkein köyhimpiä ihmisiä. Sienten tai kissakalojen viljelyyn ei tarvita suuria investointeja, ja ne tarjoavat monille helpon mahdollisuuden parantaa omaa perusturvaa.

Ruoan tuottamisesta voi tulla ammatti

Tapani Haapalalle ruokaturvahankkeet eivät ole tärkeitä pelkästään paremman ravinnon takia vaan myös siksi, että ne luovat monille äideille ja isille mahdollisuuksia pitää huolta perheestään. Monipuolisesta maataloudesta saa elinkeinon, jolla voi maksaa lasten koulunkäynnin ja terveydenhuollon.

Ruokaturvatyö hillitsee myös nuorten muuttohalukkuutta kaupunkeihin. Kaupungeissa kouluttamattomat nuoret ovat suuressa vaarassa joutua ihmiskaupan uhreiksi: naisia myydään prostituutiorinkeihin ja miehiä orjiksi kalastusaluksille Thaimaahan tai Malesiaan. Kotiseudullaan monet nuoret voivat luoda itselleen ja läheisilleen turvallisemman ja paremman tulevaisuuden.

Keskeisintä Tapani Haapalalle tässä työssä on kestävyys.

"Kun Lähetysseura ja kumppanijärjestöt poistuvat paikalta, paikalliset jatkavat siitä, mihin yhdessä jäätiin. Ainoa työ, josta on lopulta hyötyä, on sellainen, joka muuttaa ihmisten elämää pysyvästi."