Artikkeli on julkaistu Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttien Turvaa etsimässä -blogissa 6.11.2015.

Viime kuukausina ja etenkin loppukesästä useat brittilehdet raportoivat Pohjois-Ranskan Calais'n kautta Britanniaan pyrkivistä turvapaikanhakijoista ja pakolaisista. Pieni osa heistä on pyrkinyt Britannian puolelle Eurotunnelin kautta joko liikenteen salamatkustajina tai raiteita pitkin.

Myös keikkakiertueella oleva ruotsalainen Graveyard-yhtye matkasi muutama päivä sitten Calais'n kautta Britanniaan, päämääränään Birmingham. Bändin Facebook-sivulla raportoitiin, että juuri ennen Calais'n rajaa mies ja teini-ikäinen poika olivat murtautuneet bändikamoja kuljettaneeseen peräkärryyn ja piiloutuneet sinne. Viranomaiset saivat salamatkustajat kiinni, eikä bändi tiedä, miten heille sen jälkeen kävi.

Yhtye ei ollut närkästynyt salamatkustajille, vaan maailmalle, jossa "syntyminen väärälle puolelle rajaa voi määrittää koko elämän".

Median välittämät kuvat ja reportaasit Calais'n leiriltä ovat piirtäneet lohdutonta kuvaa ihmisten hädästä, mutta nostattaneet ihmisissä myös huolia ja pelkoja.

Ranska ja Britannia antoivat elokuun lopulla Calais'n tilanteesta yhteisen julkilausuman, jossa peräänkuulutettiin koko Euroopan vastuuta tilanteeseen. Julkilausumassa vedottiin, että EU:n täytyy käsitellä alueelleen kohdistuvaa "massamuuttoa" rakenteellisena ja globaalina haasteena. Käytännössä asiakirjassa ollaan huolissaan maiden välisestä rajavalvonnasta, jos yhä useammat ihmiset tulevat Calais'hen ja pyrkivät sieltä Britannian maaperälle.

Tory-hallitukselle paineet maahanmuuton kasvamisen sallimiselle on ollut ylipäätään vaikea pala, sillä pääministeri Cameron lupasi vuoden 2010 parlamenttivaaleissa rajoittaa Britanniaan kohdistuvaa maahanmuuttoa kymmenillä tuhansilla vuoteen 2015 mennessä. Cameronin suunnitelmiin on sisältynyt erityisesti myös EU:n sisäisen maahanmuuton rajoittaminen ja "vetovoimatekijöiden karsiminen".

Julkisessa keskustelussa Calais'n tilanne on nostettu ikään kuin symboloimaan Britanniaan suuntautuvan maahanmuuton kasvupaineita. Mutta miksi juuri Calais?

Elämät Euroopan rajoilla

Journalismin professori Roy Greenslade (London City University) kirjoitti vastikään Guardianissa, että koko "Calais'n kriisi" on oikeastaan median keinotekoisesti luoma. Oikeasti Britanniaan on pyrkinyt Calais'n kautta epävirallisia reittejä, kuten Eurostarin tunnelia, pitkin vain muutamia satoja ihmisiä.

Calais'n viidakoksi ("The Jungle") kutsutulla leirillä elää tällä hetkellä lähes 6 000 ihmistä, jotka ovat paenneet sotia ja konflikteja monista eri maista, kuten Syyriasta, Afganistanista, Irakista ja Eritreasta.

Olosuhteet leirillä ovat surkeat. Kansalaisjärjestöt ovatkin vaatineet Ranskan hallitusta huomioimaan ihmisoikeudet ja tarjoamaan leirillä majaileville pakolaisille ja turvapaikanhakijoille välttämättömiä sanitaatio- ja terveyspalveluita. Leirillä on paljon myös lapsia, osa ilman vanhempiaan.

Calais'n leirin olosuhteisiin ja asukkaiden määrään suhteutettuna voi todeta, että professori Greensladella on pointti. On ihme, ettei tunnelia ja muita epävirallisia reittejä pitkin ole pyrkinyt paljon enemmän ihmisiä Britanniaan.

Uutisten sävy ja määrä ovat muuttuneet syksyn tullen. Vielä elokuussa esimerkiksi Daily Mail kirjoitti, miten erityisesti Schengenin sopimus "houkuttaa" Calais'hen tuhansia ihmisiä. Lehtikuvissa näytettiin pakolaisia ja turvapaikanhakijoita kiipeilemässä Eurotunneliin suuntaaviin rekkoihin ja kuorma-autoihin. The Telegraphissa puolestaan uutisoitiin, miten Calais'n poliisi on pyytänyt Britannialta armeijan apua siirtolaistilanteen hallitsemiseksi.

"On ihme, ettei tunnelia ja muita epävirallisia reittejä pitkin ole pyrkinyt paljon enemmän ihmisiä Britanniaan."

Professori Greenslade argumentoi, että uutiset vaimenivat, koska Calais'n rajavalvonnan kriisi oli mittakaavaltaan liioiteltu suhteutettuna turvapaikanhakijoita ja pakolaisia koskevaan laajempaan humanitaariseen kriisiin. Hän totesi myös, että ylireagoiva uutisointi on yksi tapa kasvattaa ennakkoluuloja ja antagonismia pientä, erittäin epätoivoisessa asemassa olevaa ihmisryhmää kohtaan.

Median valinnat siirtolaisuus- ja pakolaisuustilanteen uutisoinnissa vaikuttavat paljon sekä yhteiskunnalliseen ilmapiiriin että poliittisiin valintoihin. Ne aiheet ja kuvat, joita nostetaan esiin, muokkaavat ihmisten asenteita, poliittisia valtapelejä ja sitä, mistä aiheista yhteiskunnassa puhutaan ja miten.

Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) mukaan Välimerelle on kuollut tai kadonnut vuoden 2015 aikana lähes 3 500 ihmistä. Matka Eurooppaan on monelle kuolemanvaarallinen. Silti moni on valmis ottamaan riskin, koska kotimaahan jääminen olisi joka tapauksessa huonompi vaihtoehto. Calais'n viidakkokin on parempi vaihtoehto.

Tämä aika ottaa maanosasta mittaa. Euroopan unionin perusarvoiksi kirjattiin ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo ja oikeusvaltioperiaate. Pakolaisten ja siirtolaisten vastaanottamiseen liittyvät ongelmat ja yhteisen näkemyksen puute ovat osoittaneet, että arvojen täytäntöönpanoon on vielä matkaa.

Kirjoittaja on Suomen Lontoon instituutin yhteiskuntaohjelman päällikkö.