(IPS) -- Kotoaan pakenemaan joutuneista 60 miljoonasta ihmisestä 86 prosenttia on YK:n mukaan kehitysmaissa. Afrikassa pakolaisia on eniten Etiopiassa, Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n elokuisen arvion mukaan yli 700 000. Moni on maassa jumissa, toiset vaarantavat henkensä päästäkseen Eurooppaan.

Pakolaiset valtaa helposti epätoivo, joka on tuttu tunne myös heidän auttajilleen.

"On vain pakko hyväksyä, että kaikessa ei voi olla avuksi. Muuten tilanne käy ylivoimaiseksi. On pidettävä tunteet erossa työstä", selittää kahdeksan vuotta YK:n pakolaisviraston UNHCR:n tehtävissä Etiopiassa työskennellyt henkilö.

"Avustustyöntekijöitä kiinnostaa vain oma budjetti, eivät he välitä pakolaisista", valittaa 33-vuotias kongolaismies. Hän kuuluu vainottuun vähemmistökansaan ja pakeni Etiopiaan viisi vuotta sitten.

"Täällä ihminen tapetaan psykologisesti, sillä emme saa tehdä työtä. Se vie kaiken toivon", mies jatkaa. Etiopia vetoaa oman kansansa köyhyyteen rajoittaessaan pakolaisten oikeutta liikkua, tehdä työtä tai opiskella.

Pakolaiseksi avioliiton kautta

Pakolaisen asemaan voi joutua myös syntyperäinen etiopialainen, kuten Wudeksi esittäytyvä nainen, joka tarjoilee lounasruokaa Jesuiittojen pakolaispalvelun (JRS) pihalla Addis Abebassa.

Wudella on kahdeksan aikuista lasta ja liuta lapsenlapsia. Hän avioitui nuorena Kongon demokraattisesta tasavallasta paenneen miehen kanssa. Mies kuoli odotettuaan 40 vuotta Etiopian kansalaisuutta. Koska sitä ei myönnetty, Wude lapsineen luokitellaan myös pakolaisiksi, mikä estää laillisen työnteon.

Jo 20 vuotta toiminut JRS avustaa tänä vuonna noin 1 700:aa pakolaista, kertoo keskuksen johtaja Hanna Petros. Asukkaita on muun muassa Etelä-Sudanista, Kongon demokraattisesta tasavallasta, Ugandasta, Somaliasta, Eritreasta, Jemenistä ja Burundista.

Jemeniläinen Benyamin joutui kotimaassaan mielisairaalaan käännyttyään islamista juutalaiseksi. Hän pääsi pakenemaan ennen oikeudenkäyntiä, jossa uhkasi kuolemantuomio.

Pois Eritreasta

Eritrea ja Etiopia kävivät sodan 1998–2000. Välit ovat yhä kireät, mutta Eritrean huono ihmisoikeustilanne ajaa maan asukkaita rajan yli. Tuhannet jäävät pakolaisleireihin lähelle maiden rajaa, mutta jotkut onnistuvat pääsemään pääkaupunkiin Addis Abebaan.

Yön pimeydessä rajan ylittänyt eritrealainen naislääkäri Mihret pakeni kotimaansa ankaraa asepalvelusta, joka on pakollinen sekä naisille että miehille ja jatkuu vuosikausia. Kahden Addis Abebassa vietetyn vuoden jälkeen Mihretiä potkaisi harvinainen onni: hän sai viisumin Pohjois-Eurooppaan.

Toiset Etiopiassa virumiseen kyllästyneet pakolaiset joutuvat valitsemaan vaarallisemman tien. Moni lähtee helmikuussa kohti Sudania. Yleisen käsityksen mukaan Saharan lämpötila on siedettävä maaliskuussa, jolloin kannattaa jatkaa Libyaan ja edelleen talven jälkeen tyyntyneen Välimeren yli Eurooppaan.

Edes tieto ihmissalakuljettajien petollisuudesta ja veneiden kehnoudesta ei pelota kaikkia. Tänä vuonna Välimerellä hukkuneista noin 3 000:sta turvapaikan etsijästä valtaosa on ollut eritrealaisia.