Suomalaiset kehitysyhteistyöasiantuntijat eivät lämpene ajatukselle käyttää tulevaisuudessa osa kehitysyhteistyövaroista Suomeen tulevien kehitysmaiden opiskelijoiden lukukausimaksujen kattamiseen.

Idea nousi esiin viime viikonloppuna maakuntalehdissä, kun Suomen yliopistojen rehtorineuvoston puheenjohtaja Jouko Niinimäki ehdotti kehitysyhteistyövaroja yhdeksi rahoituslähteeksi vähävaraisten ulkomaalaisten opiskelijoiden stipendejä varten. Myös ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston puheenjohtaja Tapio Varmola tuki ajatusta.

Opiskelu Suomessa on tähän asti ollut ilmaista, mutta eduskunta hyväksyi joulukuussa lakimuutoksen, jonka mukaan Suomi ryhtyy perimään syksyllä 2017 EU- ja Eta-alueen ulkopuolelta tulevilta yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoilta lukukausimaksuja.

Kehitysyhteistyön asiantuntijajärjestö Kepan kehityspoliittisen asiantuntijan Niina Mäen mukaan idea on monessa mielessä kestämätön. Rahaa ei siirtyisi Suomelta kehitysmaissa asuville ihmisille, toisin kuin kehitysyhteistyössä yleensä on tarkoituksena. Myös vaikutusten arviointi kehitysmaiden kannalta olisi hankalaa etenkin tilanteissa, joissa opiskelija jää Suomeen.

"Toki on tärkeää, että kehitysmaiden opiskelijat pääsevät korkeakouluihin, mutta tässä kyse on teknisestä harjoituksesta, jossa Suomessa syntyvät kulut laskettaisiin jälkeenpäin osaksi Suomen kehitysyhteistyövaroja. Näin pystyttäisiin kaunistelemaan kehitysyhteistyötilastoja ja tukemaan suomalaisia kouluja", hän sanoo.

Parempi tapa tukea kehitysmaiden opiskelijoita olisikin hänen mukaansa rakentaa korkeakouluja kehitysmaihin.

Myös suomalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistyksen Kehyksen pääsihteeri Rilli Lappalainen pitää ajatusta hieman vaarallisena – etenkin, kun Suomessa on juuri tehty suuret budjettileikkaukset kehitysyhteistyö- ja koulutussektoreilta.

"On olemassa riski, että tässä ikään kuin keksitään rahoitusinstrumentti yliopiston näkökulmasta – miten saada lisää rahaa yliopiston tarpeista lähtien. Jos se on motiivi, ollaan jollakin lailla väärällä tiellä. Motiivin pitäisi lähteä siitä, että meillä on täällä osaamista, jota pitää vastuullisesti jakaa muille", hän sanoo.

Mikäli motiiivi olisi kohdallaan, Lappalaisen mielestä kaikkien köyhimpien kehitysmaiden opiskelijoiden korkeakouluopintojen tukeminen Suomessa voisi olla toimivaa kehitysyhteistyötä.

Eurooppalainen trendi

Suomi raportoi kehitysyhteistyövarojensa käytön OECD:n kehitysapukomitea DAC:lle, joka on asettanut sääntöjä siitä, mitä voi raportoida kehitysyhteistyövaroiksi. Nykysääntöjen (pdf) mukaan avunantajamaan opiskelijakuluja voi kyllä laskea mukaan, mutta opiskelijoiden ottamisen on muun muassa oltava osa tietoista kehitysyhteistyöpolitiikkaa, koulutuksessa on otettava huomioon kehitysmaiden omat tarpeet ja myös aivovuotoa on ehkäistävä.

Käytännössä avunantajamaat kuitenkin tulkitsevat sääntöä varsin eri tavoin, sillä niillä on kova paine saavuttaa kansainvälisesti sovittu tavoite jyvittää vähintään 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan kehitysyhteistyöhön.

Suomi on tulkinnut, ettei opiskelijakuluja voida tilastoida kehitysyhteistyövaroiksi, ellei opinto-ohjelmien sisältö liity nimenomaan kehitysmaiden kehityksen edistämiseen. Esimerkiksi eteläisen Euroopan maat tilastoivat kuitenkin surutta paljon opiskelijakuluja kehitysyhteistyövaroiksi, Lappalainen kertoo.

OECD:n mukaan vuonna 2011 DAC-maat käyttivät yhteensä jo yli 2,3 miljardia euroa kehitysyhteistyövaroja opiskelijakuluihinsa kahdenvälisenä apuna. Trendiä pitää huolestuttavana muun muassa eurooppalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen verkosto Concord, jonka mukaan myöskään esimerkiksi velkahelpotuksia ja avunantajamaiden pakolaiskuluja ei pitäisi laskea viralliseksi kehitysavuksi, sillä niissäkään resurssit eivät konkreettisesti siirry avunantajilta kehitysmaille.

Concord viimevuotisen AidWatch-raportin mukaan esimerkiksi Kreikan kahdenvälisestä avusta jo 70 prosenttia menee opiskelija- ja pakolaiskuluihin, Latvian avusta 22 prosenttia.

Mäen mukaan tällä hetkellä avunantajamaiden apukeskustelu keskittyykin kehitysavun vaikuttavuuden sijasta siihen, mitä kaikkea kehitysyhteistyövaroiksi voidaan vielä laskea.

"Se on vaarallinen tie, sillä silloin varsinaiseen köyhyydenvähentämistyöhön, jolle on paljon tarvetta, jää aina vähemmän rahaa", hän muistuttaa.