Artikkeli on julkaistu alun perin Solidaarisuuden blogissa.

Suomalaisia on viime päivinä suututtanut. Poliisin epäasiallinen (joidenkin mielestä vain väärin tulkittu) lausahdus seksuaalisen häirinnän ilmiöstä Suomesta sai naiset liikkeelle sosiaalisessa mediassa. Yhteinen viesti on sama: kenenkään kehon koskemattomuutta ei saa loukata.

Synnyin aikanaan Suomessa, josta lähdin Belgiaan, sitten Iso-Britannian kautta Espanjaan ja Ranskaan. Olen asunut myös Ecuadorissa ja Nicaraguassa.

Kaikissa näissä maissa olen saanut jatkuvasti muistutuksia siitä, että naisena olemiseen liittyy myös oletus siitä, että kehoni on kaiken kansan omaisuutta.

Minua on puristeltu pepusta julkisilla paikoilla, perääni on huudeltu vihjaavasti, päälleni on vyörytty ilman kysymistä.

Kuten Twitterissä pyörivä #lääppijät-kampanjakin osoittaa, en ole yksin.

The Guardianin mukaan Piilaaksossa 60 % naisista kärsii seksuaalisesta lähentelystä. THL:n tutkimusten mukaan Suomessa yli 60 % 8.–9.luokkalaisista tytöistä on kokenut seksuaalista häirintää. Maailman terveysjärjestö muistuttaa, että maailmanlaajuisesti joka kolmas nainen kokee fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa elämänsä aikana.

Maailmanpankin tilastot osoittavat, että 15–44-vuotiaat naiset ovat suuremmassa riskissä joutua raiskatuksi tai lähisuhdeväkivallan uhriksi kuin sairastua syöpään, joutua auto-onnettomuuteen, osalliseksi sotaan tai sairastua malariaan.

Naisten kehon koskemattomuuden loukkaaminen on universaali ja raaka ihmisoikeusrikkomus. Sitä tapahtuu kaikkialla, kaikenlaisissa muodoissa, kaikenlaisten ihmisten toimesta. Taustalla vaikuttavat monet erilaiset kulttuuriset arvot ja normit, jotka määrittelevät sitä, mikä missäkin yhteiskunnassa on hyväksyttävää ja normaalia niin naisille, miehille kuin heidän välisille suhteilleenkin.

"Minua on puristeltu pepusta julkisilla paikoilla, perääni on huudeltu vihjaavasti, päälleni on vyörytty ilman kysymistä."

Olettamus kaiken takana lienee sama. Meillä päin tämä tiivistyy valitettavan usein lausahdukseen "Kyl sä kuitenkin haluut". Haluamista ei koskaan voi kuitenkaan kukaan yksilön ulkopuolelta määrittää.

Kehon omistajuus on aina ihmisellä itsellään, vaikka liian usein toisin ajatellaan.

"Ei" tarkoittaa "ei".

Ugandassa kuohui pari vuotta sitten kun naisia pakotettiin pistämään päälleen pidempiä hameita. Minihame oli monen mielestä merkki prostituutiosta. Kaukana tästä ei olla meillä Suomessa. Kuukausi sitten poliisi kehotti erästä tuttuani välttämään "nuorena naisena" kulkua kadulla "niin lyhyessä hameessa niin myöhään illalla".

Miksi?

Naisen tietynlainen vaatetus ei ole lupa siihen, että naisen kehoon saisi kuka tahansa koskea. Se ei ole lupa siihen, että saa lääppiä tai huudella asiattomia. Se ei ole lupa rikkoa ihmisoikeuksia.

Väkivallanteot ja niillä uhkaaminen aiheuttavat aina pelkoa ja turvattomuutta. Ne rajoittavat pysyvästi naisten liikkuvuutta sekä heidän mahdollisuuksiaan osallistua yhteiskunnalliseen elämään.

Kehon koskemattomuuden loukkaaminen rajoittaa naisten mahdollisuuksia nauttia samoista oikeuksista ja vapauksista tasa-arvoisesti miesten kanssa. Lisäksi ne aiheuttavat merkittäviä sosiaalisia, taloudellisia- ja terveydenhoitokustannuksia niin yksilöille kuin yhteiskunnallekin.

Teen sen siis nyt selväksi: ei, en halua. En halua, että kehooni kosketaan minulta kysymättä tai siihen koskemisella uhkaillaan koskaan missään kenenkään toimesta.

Kehoni on minun. Siihen ei saa koskea silloinkaan kun kuljen minihameessa.

Kirjoittaja on Solidaarisuuden ohjelmapäällikkö.