Artikkeli on julkaistu alun perin Ydin-lehden numerossa 1/2016. Tilaa lehti täältä.

Pelko, paniikki ja nationalistiset refleksit ovat palanneet takaisin julkisuuteen. Euroskeptiset poliitikot käyttävät pakolaiskriisiä todisteena siitä, että Euroopan unionin projekti ja Schengen-sopimus eivät enää toimi. Esimerkiksi ulkoministeri Timo Soini muistuttaa jatkuvasti, ettei Euroopan unioni kykene ratkaisemaan pakolaiskriisiä. Hän väittää, että se voi sitä vastoin tuhota koko Euroopan.

Euroskeptikot eivät ole ainoita, jotka käyttävät pakolaiskriisiä uhkakuvien maalaamiseen. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi helmikuussa puheessaan valtiopäivien avajaisissa, että länsimainen ja eurooppalainen arvoperusta on uhattuna pakolaiskriisin vuoksi. Tässä voi olla hiven totuutta, mutta se ei ole koko tarina.

Euroopan unionin vastustajat ja muut pakolaiskriisin avulla pelkoa lietsovat tahot hyödyntävät unionin koordinoinnin puutetta tuhotakseen historian menestyksekkäimmän ja yhtenäisimmän ylikansallisen yhteistyöprojektin. Uskon, että pakolaiskriisin tehokas ratkaisupolitiikka osoittaa heidän olevan väärässä.

Eurooppa selviytyi vuoden 2008 talouskriisistä, vaikka se oli valtava. Ukrainan sota on haastanut Euroopan unionin idänpolitiikkaa, mutta se on löytänyt järkeviä ratkaisuja ongelman käsittelemiseksi.

Nykyisessä tilanteessa on huomioitava kaksi asiaa. Nykyinen pakolaiskriisi ei ensinnäkään ole loppumassa pian, eikä se ole Euroopan viimeinen haaste. Toiseksi, niin kauan kuin sodat jatkuvat, on ihmisiä, jotka pyrkivät Eurooppaan hakemaan turvapaikkaa.

Periaatteessa Euroopan unionin jäsenmaat tiedostavat, että pakolaiskriisin ratkaiseminen vaatii yhteistä vastausta unionin tasolla. Käytännössä ne kuitenkin keskittyvät ajamaan itsekkäästi omia etujaan, mikä on ristiriidassa unionin periaatteiden kanssa. Tämä on johtanut konflikteihin maiden välillä ja luonut paniikkia koko maanosassa.

Suomi on lisännyt Ruotsin vastaisen rajan valvontaa. Itävalta on keskeyttänyt Schengenin sopimuksen noudattamisen. Juutinrauman silta, josta oli viime vuosina muodostunut kansalliset rajat ylittävän integraation symboli, on nyt menettänyt tämän merkityksensä Tanskan ja Ruotsin välisten rajantarkastusten myötä.

Ihmisvirrat ovat olleet ennustettavissa ja olisivat yhä hallittavissa. Unionin jäsenmaiden koordinoitu toiminta olisi voinut ratkaista pakolaiskriisin, mikäli maat eivät olisi keskittyneet ajamaan omia etujaan ensin. Tilanteesta ei olisi koskaan tullut kriisiä.

"Mikäli luopuisimme Euroopan unionin projektista tai Schengenin sopimuksesta, Eurooppa palaisi maailmansotien jälkeiseen tilaan."

Parin miljoonan turvapaikanhakijan majoitus ei pitäisi olla ongelma Euroopan unionille. Sen alueella elää yli 500 miljoonaa asukasta, ja se vastaanottaa kolme miljoonaa maahanmuuttajaa vuosittain. Unionin tulisi perustaa yhteiseurooppalainen turvapaikka- ja rajanvalvontajärjestelmä.

Tällä hetkellä EU:ssa on 28 jäsenmaata, mikä tarkoittaa 28 erillistä turvapaikka- ja rajanvalvontajärjestelmää. Niiden ylläpito on kallista ja tehotonta, eikä niiden toiminta ole yhtenäistä. Sen sijaan järkevä ja koko unionin kattava suunnitelma voisi lievittää paniikkia ja pelkoa.

Tämän lisäksi Euroopan unionin tulisi tukea Kreikkaa poliittisesti ja taloudellisesti. Unionin pitäisi toimia jopa rajojensa ulkopuolella, mikä tarkoittaisi humanitaarisen avun tehostamista ja poliittista painostusta luoda turvallisia vyöhykkeitä konfliktialueilla.

Salakuljettajaverkostojen pysäyttäminen on olennainen osa kriisin ratkaisemista. Myös Turkin on kannettava siinä vastuunsa. Pakolaiset etsivät aina uusia reittejä. Tässä tilanteessa se voisi tarkoittaa Venäjän kautta Eurooppaan suuntautuvaa liikennettä. Tuolloinhan Suomi olisi vastassa ensimmäisenä maana.

En usko, että pakolaiskriisi olisi syy hävittää tähän saakka menestyksekäs EU-projekti. Olen samaa mieltä valtionvarainministeri Alexander Stubbin helmikuisen lausunnon kanssa siitä, että EU on sairastunut ja sitä pitää puolustaa.

Mikäli luopuisimme Euroopan unionin projektista tai Schengenin sopimuksesta, Eurooppa palaisi maailmansotien jälkeiseen tilaan. Ainutlaatuista eurooppalaista yhtenäisyyttä ei olisi. Tuskin monikaan eurooppalainen olisi valmis palaamaan 1940-luvulle.

Libanonissa joka neljäs asukas on Syyrian pakolainen. Tämä on todellinen hätätilanne. Eräässä vaiheessa Libanon vastaanotti noin 10 000 syyrialaispakolaista vuorokaudessa. Euroopan unionin on täysin mahdollista ratkaista nykyinen pakolaiskriisi, mikäli Libanonin kokoinen maa selviää suhteellisesti paljon vakavammasta pakolaistilanteesta.

Kirjoittaja on syyrialainen opiskelija, joka suorittaa maisterintutkintoa Åbo Akademin International Human Rights Law -linjalla.