Näkökulmat Siirtolaiset ja pakolaiset Euroopassa
Euroopan rajoille on laskeutumassa uusi rautaesirippu
Euroopan rajoista tulee mieleen kylmä sota, kirjoittaa Amnestyn Euroopan ja Keski-Aasian ohjelman apulaisjohtaja Gauri van Gulik.
Julkaistu alun perin Newsweek-lehdessä 5.3. sekä Amnestyn blogissa 7.3.
Tasan 70 vuotta sitten, pienessä lukion liikuntasalissa Missourissa Winston Churchill varoitti: "Itämeren rannikolta Szczecinistä Adrianmerelle Triesteen ulottuva rautaesirippu on laskeutunut Euroopan ylle".
Tänään Euroopan ylle on laskeutumassa uusi rautaesirippu. Se on tehty piikkilangasta ja epäonnistuneesta turvapaikkapolitiikasta. Vanha rautaesirippu piti ihmiset sisällään. Nyt uusi pitää heidät ulkona.
EU:n jäsenvaltiot ovat rakentaneet raja-aitoja yli 235 kilometrin edestä unionin rajoille. EU:n naapurimaista on tullut rajavartioitamme, jotka työntävät siirtolaisia ja pakolaisia takaisin, joskus jopa ampumalla heitä.
Koska Eurooppa on sulkenut lähes kaikki maarajansa, yli miljoona pakolaista ja siirtolaista vaaransi henkensä vuonna 2015 pyrkiessään tänne meren yli. Heistä ainakin 3 770 kuoli merellä. Tänä vuonna kadonneiden määrä on noussut jo 410 henkeen. He ovat Euroopan uuden rautaesiripun uhreja. Näin paljon uhreja ei vaatinut edes Berliinin muuri: 138 ihmistä kuoli yrittäessään ylittää Berliinin muurin sen 28-vuotisen olemassaolon aikana.
Välimeren ylityksestä selviytyvien ahdinko ei pääty heidän päästessään Eurooppaan. Moni joutuu kävelemään päiviä, matkustamaan lukemattomien valtioiden läpi sekä yöpymään kylmässä ja karussa maastossa ennen kuin he pääsevät valtioon, jossa on toimiva turvapaikkajärjestelmä. He eivät olisi halunneet jättää kotejaan, mutta suurimman osan täytyi paeta henkensä edestä.
"Euroopan uusi rautaesirippu on tuomittu epäonnistumaan samoin kuin sen edeltäjäkin."
Tämän takia Euroopan uusi rautaesirippu on tuomittu epäonnistumaan samoin kuin sen edeltäjäkin. Ihmiset eivät lopeta Eurooppaan pyrkimistä niin kauan, kun on väkivaltaa ja sotaa. Rajojen sulkeminen voi näyttäytyä poliitikoille vahvana reaktiona, mutta se on naiivi ja lyhytjänteinen ratkaisu.
Vaikka tulijoiden määrä on suuri, Eurooppa on itse asiassa vältellyt globaalia vastuutaan jättäen köyhemmät maat kantamaan pakolaistilanteen ikävimmät seuraukset. Maailman 20 miljoonasta pakolaisesta 85 prosenttia elää kehitysmaissa.
Kuten vanhankin rautaesiripun kohdalla, myös nykyiset raja-aidat ovat merkki epäonnistuneesta politiikasta. Nyt uusi esirippu on johtamassa humanitaariseen kriisiin Kreikassa. Kun välittömiä rakenteellisia ratkaisuja ei ole näkyvissä, Eurooppa painostaa Balkanin maita sulkemaan kulkureitin pakolaisilta. Kreikasta on nopeaa tahtia tulossa loukku, jonne kymmenettuhannet pakolaiset jäävät epätoivoisiin olosuhteisiin vailla mitään tietoa tulevasta.
"On lakattava teeskentelemästä, että miljardien kuluttaminen raja-aitoihin ja -vartijoihin estäisi ihmisiä pakenemasta sotaa ja vainoa."
Tarvitsemme välittömän ja perusteellisen muutoksen Euroopan asennoitumisessa, ettemme joudu todistamaan taas uutta vuotta, joka on täynnä merikuolemia, epätoivoa Kreikassa ja väkivaltaa rajoilla.
Ensiksi on lakattava teeskentelemästä, että miljardien kuluttaminen raja-aitoihin ja -vartijoihin estäisi ihmisiä pakenemasta sotaa ja vainoa.
Toiseksi on jaettava vastuuta ja sitouduttava sijoittamaan Euroopan osuus yli miljoonasta erittäin haavoittuvassa asemassa olevasta pakolaisesta. Kehitetään pakolaisille uusia turvallisia ja laillisia reittejä hakea turvaa.
Kolmanneksi, jo luvattu EU:n sisäinen vastuunjako on saatava toimimaan, jotta Kreikkaan saapuvat ihmiset voidaan siirtää muihin EU-maihin nopeasti, tehokkaasti ja arvokkaasti.
Euroopalla ei ole mahdollisuutta valita, saapuvatko pakolaiset vai eivät. Euroopan valinta on kaaoksen ja järjestyksen välillä. Kuten Saksan liittokansleri Angela Merkel sanoi tällä viikolla – "se on piru vie meidän velvollisuutemme".
Kirjoittaja on Amnesty Internationalin Euroopan ja Keski-Aasian ohjelman apulaisjohtaja.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia