Suomessa on satoja seksipalveluita myyviä miehiä, joista suurin osa työskentelee yksin. Yksin työskentelemiseen sisältyy erilaisia sosiaalisia ja terveydellisiä riskejä, eikä seksityöläisiä ole helppo tavoittaa tukipalveluidenkaan avulla.

Miespuolisten seksityöläisten tilannetta kartoitettiin seksityöläisten oikeuksia Suomessa ajavan Pro-tukipisteen vuosina 2012–2014 toteutetussa PROXY-projektissa, jossa kehitettiin myös seksialalla toimivien miesten tukipalveluita.

PROXY-projektin loppuraportin mukaan miehet eivät usein hakeudu tukipalveluihin, koska pelkäävät joutuvansa rekisteröidyiksi. Miehet eivät myöskään muodosta yhteistä identiteettiä tai yhteisöä, jossa kokemuksia voisi jakaa. He eivät välttämättä edes pidä itseään seksityöläisinä.

Miespuoliset seksityöläiset jakaantuvat Pro-tukipisteen mukaan viiteen ryhmään: ammattimaisia seuralaispalveluita tarjoaviin miehiin, erilaisilla tapaamispaikoilla vastikkeellista seksiä tarjoaviin miehiin, seksiä myymällä päihteiden käyttöä rahoittaviin päihdeongelmaisiin miehiin, ylläpitosuhteessa eläviin miehiin ja erotiikka-alalla toimiviin miehiin. 

Projektin onnistumisen kannalta suurin ongelma oli ottaa yhteyttä seksityöläisiin. Pro-tukipisteen projektissa heitä etsittiin verkon keskustelupalstoilta ja kaupungin tapaamispaikoilta. Tehokkaaksi keinoksi osoittautui lopulta perinteinen puhelinpäivystys.

Projekti erosi naispuolisille seksityöläisille suunnatuista projekteista esimerkiksi siten, että naispuolisen työntekijän oli erittäin vaikeaa ottaa yhteyttä miespuolisiin seksityöläisiin. Niinpä projektiin tarvittiin miespuolisia työntekijöitä seksityöläisten tavoittamiseen. Projektin rahoituksen loputtua näitä kontakteja on vaikea luoda.

"Miespuolisen työntekijän puuttuminen tullee johtamaan taas siihen, että miehiä ei tavoiteta – valitettavasti näin aina käy. Ne, jotka nyt tämän hankkeen aikana tavoitettiin, saattavat olla yhteydessä edelleenkin, mutta uusia ei tavoiteta. Olemme pahoillamme, että emme saaneet rahoitusta miehille suunnatun toiminnan jatkamiseen", toteaa Pro-tukipisteen toiminnanjohtaja Jaana Kauppinen.

Seksityöläisten tavoittamisen lisäksi ongelmalliseksi osoittautui yhteisen käsitteistön puuttuminen. He eivät useinkaan miellä itseään seksityöläisiksi tai verkostoidu muiden seksityöläisten kanssa. Kun työläisillä ei ole yhteisiä identiteettejä ja yhteisöjä, niin käsitteetkään eivät ole tuttuja. Projektin oli vaikeaa tavoittaa kohderyhmäänsä ilman yhteisiä käsitteitä.