Artikkeli on julkaistu alun perin Suomen Unicefin blogissa.

Hallitus teki toukokuussa periaatepäätöksen valtion omistajapolitiikasta. Päätös nousi suuren yleisön huomioon pääasiassa siitä syystä, että sen epäillään edesauttavan hallituksen haluja myydä osia omistamistaan yrityksistä uuden perusteilla olevan kehitysyhtiön kautta.

Mediaporun nyt laannuttua on aika kohdistaa katseet periaatepäätöksen sanomaan syvemmin.

On tunnistettu pitkään, että valtion omistamat yritykset ovat "merkittävä osa kansallisvarallisuuttamme" ja valtion tulisi taata merkittävä suomalaisomistus tärkeimmissä yrityksissämme. Myös nykyisen hallituksen toive saada "tase töihin" on ymmärrettävä tässä taloustilanteessa. Näiden ydinajatusten ohelle hallitus linjasi historiallisesti ensimmäistä kertaa, että sen omistamien yritysten yhteiskuntavastuullisuus on yhtä lailla tärkeää.

Vastuullisuus nimitettiin perusarvoksi, ja sen kärjiksi nostettiin eniten tällä hetkellä puhututtavat vastuullisuuden osa-alueet kuten verojalanjälki, johdon palkitseminen ja kestävä kehitys (agenda 2030).

Samalla valtio linjasi ensimmäistä kertaa tällä tasolla, että sen omistamien yritysten tulee noudattaa ihmisoikeuksia omassa toiminnassaan ja alihankintaketjuissaan.

Käytännössä valtio-omisteisten yritysten tulee huolellisella toiminnalla varmistaa, että missään niiden tuotantoketjussa ei käytetä esimerkiksi lapsityövoimaa, että yrityksen toiminta ei syrji ketään ja että kaikille työntekijöille annetaan mahdollisuus järjestäytyä.

Valtio-omistajalla on vahvat velvoitteet

Vastuullisuuden olisi kuulunut aina olla valtiolle omistajana tärkeää. Vihdoin se on ymmärretty.

Nykyinen hallitus ei ensimmäisen vuoden taipaleensa aikana ole vielä ehtinyt saada paljoa kiitosta kansalaisyhteiskunnalta. Nyt nykyiselle hallitukselle kuitenkin todella kuuluu kiitos siitä, että se on omistajana nostanut vastuullisuuskysymykset entistä voimakkaammin yritysten agendalle.

"Meillä on nyt mahtava paikka olla Suomessa niitä yritysvastuun edelläkävijöitä, joita jo viime hallitus peräänkuulutti."

Vastuullinen toiminta auttaa yhtiöitä toimimaan kannattavasti ja kasvattamaan arvoa pitkällä aikavälillä. Siksi kaikkien yritysten ehdottomasti kannattaa toimia vastuullisesti. Mutta kun kyse on valtiosta omistajana, tämä ei pelkästään riitä.

Suomen valtio on ratifioinut tärkeimmät kansainväliset ihmisoikeussopimukset (mukaan lukien YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen). Niiden kautta valtio on sitoutunut suojelemaan ihmisoikeuksia ja lapsen oikeuksia kaikessa toiminnassaan. YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevien periaatteiden mukaan valtion velvollisuus kattaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen myös valtion omistamien yritysten toiminnassa sekä vientitakuulaitosten ja kehitysrahoitusyhtiöiden kautta myönnetyssä rahoituksessa.

Suomi yritysvastuun eturintamaan

Maailmanlaajuisesti on osoittautunut valitettavan vaikeaksi sopia yhteisistä sitovista pelisäännöistä yritysten vastuullisen toiminnan takaamiseksi. Tämän vuoksi osa edelläkävijämaista on päättänyt puuttua räikeimpiin kansainvälisiin ihmisoikeusloukkauksiin oman kansallisen lainsäädäntönsä kautta.

Esimerkiksi Ison-Britannian toteuttama Modern Slavery Act vaatii kaikkia maassa kirjalla olevia, tietyt kriteerit täyttäviä yrityksiä raportoimaan orjatyövoiman käytöstä yrityksen toiminnassa ja sen alihankintaketjuissa, näin ollen myös maan rajojen ulkopuolella tapahtuvassa toiminnassa. Säädös ei vielä itsessään kiellä orjuuden käyttöä vaan pyrkii kannustamaan yrityksiä toimimaan vastuullisesti vaatimalla niitä raportoimaan orjuudesta.

Meillä on nyt mahtava paikka olla Suomessa niitä yritysvastuun edelläkävijöitä, joita jo viime hallitus peräänkuulutti. Valtio on pitkäjänteinen ja poikkeuksellisen suuri yritysomistaja Suomessa. Sen toteuttamalla omistajapolitiikalla on todellakin väliä ja myös laajempaa kerrannaisvaikutusta.

Kannustan Suomen valtiota tarttumaan tähän erinomaiseen linjaukseen ihmisoikeuksista ja omistajan äänivallalla vaatimaan sen toteuttamista kaikissa omistamissaan yrityksissä, oli valtio niissä enemmistöomistaja tai ei.

Kun valtio-omisteisissä yrityksissä varmistetaan ihmisoikeuksien toteutuminen, saadaan samalla kerättyä arvokasta käytännön kokemusta. Se on hyödyksi, kun samaa vastuullisuutta toivottavasti lähitulevaisuudessa edellytetään kaikilta muiltakin suomalaisilta yrityksiltä sekä jollain aikavälillä myös kaikilta yrityksiltä maailmanlaajuisesti.

Kirjoittaja työskentelee Suomen UNICEFin yritysvastuuasiantuntijana.