Lokakuussa 2015 puhuttiin "ainakin kymmenestä miljoonasta" ihmisestä, jotka tulevat kärsimään sääilmiö El Niñon ja ilmastonmuutoksen aiheuttamasta nälästä. Sitten kävi ilmi, että heitä on yli kymmenen miljoonaa pelkästään Etiopiassa. Nyt YK:n humanitaarisen avun koordinaatiotoimisto arvioi, että sääilmiö vaikuttaa yli 60 miljoonaan ihmiseen ympäri maailman.

"Kyllä ihmisistä huomaa, että he ovat laihoja ja aliravittuja. Tilanne on todella vaikea. Sateita on ollut satunnaisesti, mutta ne eivät ole riittäneet eivätkä osuneet viljelyaikaan. Lisäksi suurin osa ihmisistä on paimentolaisia, ja heidän karjansa on joko kuollut tai se on myyty", kertoo Suomen Punaisen Ristin (SPR) logistiikkadelegaatti Marjo Leppänen.

Leppänen on jakamassa apua kansainvälisen sekä Etiopian Punaisen Ristin kanssa yhdellä maan pahimmista kuivuusalueista, pohjoisosan Afarissa, jossa 20 prosenttia ihmisistä kärsii ruokapulasta.

Etiopia ja suuri osa muusta itäisestä sekä eteläisestä Afrikasta kuuluvat El Niñon aiheuttamasta ruokapulasta eniten kärsiviin alueisiin. Maailman meteorologisen järjestön WMO:n mukaan viime vuonna aktivoitunut sääilmiö on tällä erää jo ohi, mutta avustusjärjestöt ennustavat, että sen vaikutukset pahenevat ja jatkuvat ainakin vuoden loppuun asti.

"Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että pahin on vielä tulossa. Eteläisessä Afrikassa kevään sato epäonnistui monissa maissa täysin. Pienikin sato parantaa tilannetta vähäksi aikaa, mutta odotamme, että muutaman kuukauden sisällä ruokaturva heikkenee", kertoo YK:n alaisen Maailman ruokaohjelman (WFP) eteläisen Afrikan tiedottaja David Orr, joka seuraa tilannetta Etelä-Afrikan Johannesburgissa.

Vuosi 1984 ei toistu

Eteläinen Afrikka kärsii paikoin pahimmasta kuivuudesta yli 30 vuoteen, ja tämän kevään minimaalinen sato jo oli toinen peräkkäinen epäonnistunut sato. Alueen maiden yhteisön SADC:n viimeisimmän katsauksen mukaan alueella on tällä hetkellä noin 9,6 miljoonan tonnin vaje viljantuotannossa. Lähes puoli miljoonaa karjaeläintä on kuollut pelkästään Botswanassa, Swazimaassa, Etelä-Afrikassa ja Zimbabwessa.

Itä-Afrikassa sijaitsevassa Etiopiassa taas kuivuutta on verrattu vuoden 1984 ennätyskuivuuteen. Tuolloin yli miljoona ihmistä kuoli nälänhädässä. Samanlaista katastrofia tuskin on tiedossa nyt, mutta jotain kertoo se, että vuoden 2015 alusta alkaen avuntarvitsijoiden määrä on Etiopiassa kolminkertaistunut.

"Jotkut ovat tehneet itsemurhan: he eivät enää jaksa."

YK:n humanitaarisen avun järjestön OCHA:n kesäkuun alussa julkaistussa tilanneraportissa (pdf) arvioidaan, että yhteensä Afrikassa 21 maassa noin 50,2 miljoonaa ihmistä kärsii ruokapulasta kuivuuden tai kuivuuden ja konfliktien seurauksena, ja määrän odotetaan yhä kasvavan. Etiopian lisäksi eniten kärsiviin maihin kuuluvat muun muassa Somalia, Sudan, Etelä-Afrikka, Madagaskar, Swazimaa, Malawi ja Zimbabwe.

Vaikka sateet ovat paikoin alkaneet, se ei helpota tilannetta nopeasti muuten kuin ruohon kasvun osalta. Etiopiassa viljasato korjataan vasta syksyllä, eteläisessä Afrikassa ensi keväänä.

"Loka- ja huhtikuun välistä aikaa kutsutaan eteläisessä Afrikassa nälkäkaudeksi. Silloin ihmiset istuttavat ja ruokavarat ovat vähissä. Tänä vuonna se saattaa alkaa jo elokuussa", Orr kertoo.

Zimbabwessa jopa itsemurhia

El Niño on Tyynellämerellä muutaman vuoden välein syntyvä sääilmiö, joka liittyy meren pintalämpötilan ja ilmanpaineen vuorovaikutukseen. Käytännössä se tuo runsaita sateita osaan maailmaa ja vaikeaa kuivuutta osaan. El Niño aktivoitui viime vuonna, ja se on ollut poikkeuksellisen, jopa ennätysmäisen voimakas. Afrikan lisäksi se on vaikuttanut myös esimerkiksi Tyynenmeren maihin ja Keski-Amerikkaan.

Afrikkaan ilmiö on tuonut viime vuodesta alkaen sekä kuivuutta että tulvia. Olosuhteet olivat otolliset, sillä monet ihmiset olivat jo valmiiksi köyhiä ja aliravittuja. Hallitukset olivat huonosti varautuneita ja monen maan talous ja valuutta heikossa kunnossa. Moni maa käy sotaa. Myös maanosassa jo näkyvän ja tuntuvan ilmastonmuutoksen on arveltu pahentavan El Niñon vaikutuksia.

Tilannetta vaikeuttaa se, että monissa maissa suurin osa väestöstä elää maataloudesta eikä omista kastelujärjestelmiä. Kun kuivuus viime vuonna kärjistyi, viljaa ei joko saatu istutettua tai se ei kasvanut. Katastrofi oli valmis – varsinkin, kun takana oli paikoin jo ennestään huonoja satokausia.

Esimerkiksi eteläisessä Afrikassa sijaitsevassa Zimbabwessa noin 80 prosenttia ihmisistä on riippuvaisia maataloudesta elinkeinonaan. Vuosina 2014–2015 viljantuotannon vaje oli maassa 45 prosenttia.

"Tämä on jo neljäs vuosi, kun sato on jäänyt tulematta. Joko on ollut kuivuutta tai on satanut niin kovaa, että taimet kuolevat. Tilanne on ollut kerta kaikkiaan katastrofaalinen jo pidemmän aikaa", kuvailee Suomen Lähetysseuran kehitysyhteistyökoordinaattori Raija Hurskainen Zimbabwen eteläosassa sijaitsevan Mberengwan alueen tilannetta.

Lähetysseura on tehnyt pidempään alueella kehitysyhteistyötä. Hankkeessa on tuettu isoäitejä, jotka hoitavat orpolapsia, mutta viime vuosina on pitänyt ryhtyä kehittämään ratkaisuja kuivuuteen esimerkiksi kaivoja kaivamalla.

"Tilanne on todella vakava. Meidän tietojemme mukaan ihmisiä on kuollut. Jotkut ovat tehneet itsemurhan: he eivät enää jaksa", Hurskainen sanoo.

Kun karja myydään, tili on tyhjä

Vaikeassa tilanteessa ihmiset turvautuvat niihin selviytymiskeinoihin, joita heillä on. He yrittävät etsiä töitä ulkomaita myöden, syövät niitä kasveja, joita vielä kasvaa ja ottavat lapsensa pois koulusta.

"Etenkin tyttöjä otetaan pois koulusta, jotta he voivat auttaa ruuan hankkimisessa. Tavallinen selviytymismekanismi on, että päivittäisiä aterioita vähennetään", kuvailee David Orr eteläisen Afrikan tilannetta.

Ne, jotka ovat pystyneet, ovat myyneet kotieläimensä. Se ei kuitenkaan ole kestävä keino, sillä karja on jouduttu myymään halvalla ja sen mukana on menetetty usein myös perheen ainoa varallisuus. Aina karjaa ei myöskään ole ehditty myydä.

"Viime syksyn kova kuivuus aiheutti ainakin eteläisessä Afrikassa ja Etiopiassa sekä muuallakin sen, että kotieläimet kuolivat yksinkertaisesti nälkään ja vedenpuutteeseen. Tämä tarkoittaa, että ihmisten pankkitilitkin kuivuivat, sillä karja on heille pankkitili", toteaa SPR:n alueellinen neuvonantaja Jouko Ala-Outinen.

Erityisen vaikea tilanne on paimentolaisille. Normaalitilanteessakin he liikkuvat vehreimpien laidunmaiden perässä 50 kilometrin säteellä, eikä esimerkiksi suuriin ruokavarastoihin ole mahdollisuuksiakaan. Ihmiset ovat yrittäneet etsiä töitä, mutta niitä ei juuri ole, kertoo Etiopiassa työskentelevä Marjo Leppänen.

"Paimentolaiset ovat varautuneet tällaiseen tilanteeseen lähinnä siten, että hyvinä aikoina on yritetty kerryttää isompaa karjaa ja heikompina se on myyty pois lisäansioiden saamiseksi. Kun karja on kerran hävinnyt, on todella pitkäaikainen projekti hankkia riittävästi rahaa uuden karjan ostamista varten", hän toteaa.

Lisäravinteita ja hygieniakoulutusta

Kriisin vakavuudesta huolimatta alueen hallituksista pystyvät vastaamaan siihen aiempaa paremmin. Etenkin monista eteläisen Afrikan maista on viime vuosina tullut keskituloisia. Alueen maista kaikilla on YK:n mukaan esimerkiksi omat katastrofiviranomaiset. Monilla mailla ei kuitenkaan ole kokemusta näin isojen kriisien hoidosta, resursseista puhumattakaan, ja siksi ne ovat julistaneet hätätilan sekä pyytäneet apua ulkomailta.

Kritiikkiä katastrofin hoidosta on saanut muun muassa Etiopia, joka olisi voinut pyytää ulkomaiden apua aiemminkin. Syyksi on arveltu maan halua ylpeillä viimeaikaisella talouskasvullaan – ruokakriisi ei kuvioon sovi.

Suomen Lähetysseuran Etiopia-hankkeita hoitavan alueellisen kehitysyhteistyökoordinaattorin Timo Ahlbergin mukaan Etiopian hallitus on silti todellisuudessakin parantanut varautumistaan. Maan hallitus perusti yli kymmenen vuotta sitten yhteistyökumppaniensa kanssa laajan, yli seitsemälle miljoonalle ihmiselle tarkoitetun turvaverkko-ohjelman, jossa heikoimmassa asemassa olevat ihmiset saavat työn vastineeksi ruokaa tai rahaa. Hankkeet ovat esimerkiksi ympäristönsuojelua vesitilanteen parantamiseksi, Ahlberg kertoo.

Etiopiassa hallituksella on SPR:n Jouko Ala-Outisen mukaan myös ruokavarastoja. Niiden jakaminen miljoonille avuntarvitsijoille ei kuitenkaan ole yksinkertaista eikä halpaa. Ylipäätään valtioiden heikko hallinto, suuri väkiluku, vaikeudet veronkannossa ja korruptio vaikeuttavat ruokaongelmiin puuttumista, hän toteaa.

"Jos eläisimme ideaalimaailmassa, korruptiota ei olisi missään, valtio keräisi verot ja auttaisi ihmisiä omilla varoillaan. Näin ei valitettavasti tapahdu."

Niinpä monet ihmiset ovat edelleen järjestöjen katastrofiavun varassa. Esimerkiksi WFP:n suunnitelmissa on jakaa eteläisen Afrikan alueella apua 11,5 miljoonalle ihmiselle tammikuuhun 2017 mennessä. Osa avusta on suoraa ruoka- ja käteisapua, osassa taas yritetään vahvistaa viljelijöiden sietokykyä esimerkiksi rakentamalla heidän kanssaan patoja ja kastelujärjestelmiä, Orr kertoo.

"Afrikka on erittäin helppo unohtaa, koska avunantajat ovat kyllästyneitä ja väsyneitä – kriisit vain jatkuvat ja jatkuvat."

Suomalaisista järjestöistä rahaa ovat kumppaniensa kautta lahjoittaneet ainakin Suomen Lähetysseura, Kirkon Ulkomaanapu, Pelastakaa Lapset, Suomen Punainen Risti sekä Plan Suomi.

Suomen Lähetysseura on lahjoittanut Etiopiaan Mekane Yesus -kirkon kautta 100 000 euroa. Ruoka-avun lisäksi toimitetaan kotitalouksille siemenviljaa ja eläinrehua, edistetään vedensaantia ja annetaan hygieniakoulutusta väestölle.

"Viime vuonna satoa ei oikeastaan tullut tai sitä tuli hyvin vähän. Ihmiset ovat vielä aika heikkoja, koska ravinto jäi vähäiseksi ja yksipuoliseksi. Heille annetaan ruoka-apua, ja imettäville sekä raskaana oleville naisille lisäravintoa", Ahlberg kertoo.

SPR puolestaan on vuosien 2015–2016 kuivuuskriisin vuoksi välittänyt noin 1,5 miljoonan euron arvosta katastrofiapua Etiopiaan, Somaliaan, Swazimaahan ja eteläiseen Afrikkaan katastrofiapurahastonsa sekä EU:n ja ulkoministeriön rahoituksen turvin. Apu käytetään erityisesti vesi-, sanitaatio-, ja terveyspalveluihin sekä ruoka-apuun.

Leppänen kertoo, että Etiopian Afarin alueella on jaettu keväällä noin 3 000 lapselle ja raskaana olevalle tai imettävälle naiselle lisäravinteita. Paketissa on kahden kuukauden annos soijaa, maissia, vitamiineja ja öljyä. Pian on luvassa uusi jakokierros.

Lisäksi ihmisille annetaan vesi- ja hygieniakoulutusta sekä jaetaan siemeniä, jotta paikalliset yhteisöt voisivat ryhtyä kylvämään heti kuivuuden jälkeen. Punainen Risti kouluttaa myös vapaaehtoisia, jotka seulovat kylistä aliravittuja ja ohjata nämä lisäravinnejakelun piiriin.

Apuväsymystä ilmassa

El Niño -kriisin hoitamista on vaikeuttanut sama asia kuin monien muidenkin maailman kriisien ratkomista viime aikoina: rahapula. YK on ilmoittanut, että vain noin kolmannes sen globaalisti tarvitsemasta El Niño -rahoituksesta on saatu kasaan. Se tarvitsisi vielä yli kaksi miljardia dollaria.

Avustusjärjestöjen mukaan rahoituspula on tavallista pahempi.

"Nykypäivän humanitaariset varat eivät yksinkertaisesti riitä kaikkien auttamiseen, kun samaan aikaan maailmassa on menossa isoja akuutteja kriisejä, kuten Syyria. Ne vaativat enemmän rahaa, koska elämä on paljon kalliimpaa kuin Afrikassa", Ala-Outinen sanoo.

Punaisen Ristinkin on hänen mukaansa ollut tavallista vaikeampi saada rahoitusta kriisin hoitoon – etenkin moniin unohdettuihin kriiseihin. Esimerkiksi Tšadissa elää 360 000 Darfurin pakolaista, joilla ei ole minkäänlaisia selviytymiskeinoja humanitaarisen avun lisäksi.

"He saavat alle 40 prosenttia päivittäisestä kalorintarpeestaan kansainvälisiltä organisaatioilta. Eivät lapset voi elää pitkiä aikoja sellaisilla määrillä. Kehittymässä on krooninen, pitkäaikainen nälänhätä", Ala-Outinen sanoo.

Ala-Outisen mukaan voi puhua myös "apuväsymyksestä".

"Afrikka on erittäin helppo unohtaa, koska avunantajat ovat kyllästyneitä ja väsyneitä – kriisit vain jatkuvat ja jatkuvat. Humanitaarisen avun tarve on suurempi kuin koskaan aiemmin. Tällä hetkellä kehittyneillä mailla on talouskriisi menossa eikä apua riitä kaikille. Valitettavasti Saharan eteläpuolisen Afrikan maat ovat sijaiskärsijöitä."

"Jos ruoho kotiseudulla kuivuu, sitä pitää lähteä etsimään satojen kilometrien päästä."

Kun nälänhätä runteli Etiopaa 1980-luvulla, järjestettiin näkyviä avustuskonsertteja ja -keräyksiä. Nyt tilanne on toinen. El Niñosta ei ole kehittynyt mediaspektaakkelia. WFP:n David Orr arvioi yhdeksi syyksi sen, että visuaalisesti se ei ole vetävä uutisaihe.

"Sateet saapuivat myöhässä tämän vuoden alussa. Malawissa tai Zimbabwessa näyttää vihreältä, koska siellä on juuri satanut. Siitä ei saa hyvää tv-juttua, koska se ei näytä klassiselta kuivuudelta. Siksi tätä on kutsuttu vihreäksi kuivuudeksi. Totuus on silti, että viljelijät eivät ole pystyneet kasvattamaan eikä ruokaa ole tarpeeksi", hän toteaa.

Paimentolaisuus uhattuna

OCHA on arvioinut, että toipuminen kuivuudesta kestää ainakin kaksi vuotta, mikäli viljelyolosuhteet paranevat tänä vuonna. Etenkin itäisessä Afrikassa alkaneet sateet viittaavat siihen, että tilanne paranee.

Monet kriisin vaikutuksista ovat kuitenkin peruuttamattomat. Etenkin paimentolaisten tulevaisuus on kysymysmerkki, ja on jopa pohdittu, onko elämäntavalla enää tulevaisuutta.

"Jos ruoho kotiseudulla kuivuu, sitä pitää lähteä etsimään satojen kilometrien päästä. Se vie voimavaroja ihmisiltä. Samalla nousee esiin kysymys siitä, kenellä on oikeus käyttää resursseja", Ahlberg sanoo.

Etiopiassa työskentelevä Marjo Leppänen kertoo kysyneensä paikallisilta, kuivuuden vuoksi kyliin asettautuneilta paimentolaisilta, palaavatko nämä takaisin kotiseuduilleen, mikäli laidunmaat alkaisivat jälleen vihertää. Vastaus on ollut kielteinen – elämäntapa on tullut liian vaikeaksi.

"Varmasti on ihmisiä, jotka sitkeästi jatkavat sitä elämäntapaa, mutta heidän määränsä on todennäköisesti vähenemässä", Leppänen sanoo.

Sietokykyä vahvistettava

Tulevaisuudessa myös ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä, ja siksi Afrikassakin tarvitaan pidempiaikaisia ratkaisuja kuin hätäapu. Viime vuosien muotisana avustustoiminnassa on ollut resilience – resilienssi, eli sietokyky. Sitä halutaan vahvistaa, jotta vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten kyky selvitä katastrofeista paranee. Monen järjestön, kuten Lähetysseuran, WFP:n ja SPR:n, kehitysyhteistyöhön kuuluu jo sietokyvyn vahvistamista.

Esimerkiksi SPR aikoo tulevaisuudessa jakaa Swazimaassa maissinsiemeniä, jotka tuottavat tavallista nopeammin satoa. Lähetysseura puolestaan on esimerkiksi auttanut kuivuuteen varautumista Etiopiassa istuttamalla puita, rakentamalla vuorten rinteille penkereitä veden säilyttämiseksi, kehittänyt kastelujärjestelmiä sekä pieniä puutarhaviljelyyn sopivia kaivoja.

WFP puolestaan rakentaa ihmisten kanssa esimerkiksi patoja, kastelujärjestelmiä, vihannespuutarhoja sekä istuttaa metsää.

Parhaita asiantuntijoita työssä ovat paikalliset, jotka ovat vuosien kuluessa kehittäneet konsteja selvitä vaikeista ajoista. Esimerkiksi Etelä-Sudanissa on pitkään syöty vitamiinipitoisia juuria ja villisipuleita hengenpitimiksi, kertoo Ala-Outinen.

Ilmastonmuutos tekee kuitenkin tilanteen niin vaikeaksi, että konstit saattavat loppua.

"Esimerkiksi Sahelin alueella ilmasto on muuttunut niin paljon, että aavikoituminen etenee etelämmäs. Alueilla, joilla ilmastonmuutoksen takia ei voi enää elää, ei mikään resilienssiohjelma tule auttamaan. Pitäisi olla siirtolaisuusohjelma. Mutta minne ihmiset menisivät", Ala-Outinen kysyy.

Esimerkiksi EU on pakolaiskriisin myötä huomannut ongelman, ja se ilmoitti viime vuonna perustavansa rahaston torjuakseen siirtolaisuutta puuttumalla sen juurisyihin Afrikassa. Sen ohjelmassa aiotaan esimerkiksi lisätä ihmisten mahdollisuuksia perustaa pienyrityksiä sekä parannetaan peruspalveluja ja ympäristön tilaa. Ohjelman on tosin pelätty suuntaavan rahaa enemmän turvallisuustoimiin kuin kehitykseen.

Ala-Outisen mukaan joka tapauksessa työ ei vielä kanna hedelmää, sillä ongelmia ei ratkota vuodessa tai kahdessa.

(Etusivun alkuperäinen kuva: Sylvain Friquet / CC BY-NC-SA 2.0)