Laajat väkivaltaisuudet puhkesivat Etelä-Sudanin pääkaupungissa Jubassa nuoren valtion viidennen itsenäisyyspäivän tienoilla heinäkuussa. Satoja ihmisiä on kuollut ja tuhansia paennut kodeistaan.

"Tarkkaa tilannekuvaa väkivallan eskaloitumisen syistä ja kulusta on kenties mahdotonta selvittää, mutta pienet yhteenotot hallituksen ja opposition joukkojen välillä johtivat lopulta isompaan yhteenottoon presidentinpalatsilla", kertoo Kirkon Ulkomaanavun rauhantyön neuvontantaja Marie Makweri Nairobista.

Pian kaupungissa vyöryivät sotilastankit, helikopterit ja raskaasti aseitautuneet armeijan joukot. Kirkon Ulkomaanavun kansainväliset työntekijät evakuoitiin alueelta toissa viikolla.

"Pelko on nyt päällimmäinen tunnetila paikallisten keskuudessa", sanoo Makweri, joka on päivittäin yhteyksissä kollegoihin Jubassa.

Toimisto toimii maan pääkaupungissa edelleen, mutta pienemmällä miehityksellä ja lyhennetyillä työajoilla.

"Kaikilla on kuitenkin kova tahto palata arkeen", Makweri jatkaa.

Maassa solmittiin rauhansopimus viime vuoden elokuussa, mutta väkivallan kierrettä ei ole saatu pysäytettyä. Yhteenottoja on ollut pitkin vuotta, mutta nyt pääkaupungissa ryöpsähtänyt väkivalta on jo herättänyt huolen uudesta sisällissodasta.

Pohjimmiltaan kyse on vallasta

Etelä-Sudan itsenäistyi viisi vuotta sitten Sudanista, mutta sen ensimmäiset vuodet ovat olleet verisiä. Sisällisota puhkesi vuonna 2013 kun presidentti Salva Kiir ja varapresidentti Riek Machar riitaantuivat. Kiir erotti Macharin ja syytti tätä vallankaappausyrityksestä. Kun taistelevat vallanpitäjät edustavat eri heimoja, kärjistyi tilanne pian etniseksi konfliktiksi.

Rauhanneuvotteluiden jälkeen presidentti Kiir nimitti Macharin kuitenkin jälleen varapresidentiksi huhtikuussa, mutta nyt puhjenneet väkivaltaisuudet olivat molempien tukijoukkojen välisiä yhteenottoja. Machar pakeni Jubasta, ja Kiir on vastikään erottanut miehen tehtävistään.

Kiir edustaa enemmistöheimoa, eli dinkoja, ja Machar nuereja. Heimojen välisillä kahakoilla on pitkä historia - taisteluita on käyty milloin maasta, milloin karjasta. On kuitenkin yksioikoista väittää, että kyse olisi ainoastaan etnisestä konfliktista. Etnisyyden alle on voitu verhota se, että kyse on lopulta ennen kaikkea vallasta. Etelä-Sudan on luonnonvaroiltaan rikas.

"Pohjimmiltaan tämä on valtataistelu, eli kiistellään siitä kenellä on valtaa ja kuka voi kontrolloida resursseja. Konfliktilla on näin todella vahva poliittinen ja sotilaallinen ulottuvuus", Makweri kertoo.

"Vastakkaiset leirit eli hallituksen ja opposition joukot eivät täysin aukottomasti noudattele heimojakoa, mutta toki konflikti on saanut todella vahvan etnisen ulottuvuuden."

Väkivaltaisten vuosien aikana miljoonia on paennut maasta tai maan sisällä ja arvioiden mukaan ainakin yli kymmennen tuhatta ihmistä on kuollut. 

Konfliktin keskellä ihmiset näkevät nälkää

Ennen sisällissotaa Etelä-Sudanin tuloista 98 prosenttia tuli öljystä, mutta konflikti ja öljyn hinnanlasku ovat ajaneet maan pahaan talouslamaan. Ihmiset näkevät nälkää ja pitkään jatkunut väkivalta on jättänyt henkisiä traumoja. Nyt uusimpien väkivaltaisuuksien keskelle on vielä puhjennut koleraepidemia.

Kirkon Ulkomaanapu on toiminut alueella jo vuodesta 1967. Työ on ollut pääosin humanitaarista, mutta myös kouluja on rakennettu. Marie Makweri on toiminut itse alueen rauhantyössä vuodesta 2014.

Nyt puhjenneen kriisiin järjestö myöntää 100 000 euroa. Apu menee pääosin ruokaan ja vesihuoltoon.

"Lähetämme muun muassa ruokapaketteja perheille, jotka ovat menettäneet kaiken. Monessa perheessä on monta lasta, muttei isää, joten äidit ovat yksinhuoltajia."

Yli 60 prosenttia kansalaisista on kristittyjä ja monet ovat paenneet väkivaltaisuuksia kirkkoihin. Järjestö tekeekin tiiviisti yhteistyötä paikallisten kirkkojen kanssa.

"Vaikka rauhantyö väkivallan kierteessä on joskus raskasta, tieto siitä, että täällä työllämme on todella merkitystä, auttaa jaksamaan", Makweri kertoo.

Vaikka rauhanneuvottelu solmittiin hampaat irvessä, toivoa on

Vaikka tulitauko ja rauhansopimus solmittiin viime vuoden elokuussa, on väkivalta jatkunut ja paikoin se on ollut todella raakaa. Amnesty on raportoinut mitä kauheimmista kidutus- ja tappamismenetelmistä, jopa kannibalismista. 

"Kun maa on kokenut pitkään väkivallan syklejä, niin jokainen uusista sykleistä kasvattaa vastakkainasetteluja ja epäluottamusta entisestään. On tyypillistä, että tällaisessa ilmapiirissä on liikkeellä paljon huhuja, vääristymiä ja pelonlietsontaa, mutta sille tielle ei tulisi lähteä, sillä se usein pahentaa tilannetta."

Vaikka päällimmäinen tunne nyt on pelko ja tilanne on hauras, on ihmisillä silti toivoa, Makweri vakuuttaa.

"Konfliktisykliin kuuluu aina takapakkia ja sivuaskelia. Vaikka rauhansopimus allekirjoitettiin molempien osapuolten taholta hampaat irvessä, se nähtiin kuitenkin hyvänä ensiaskeleena."

"Toivomme siten, että tilanne rauhoittuu ja konfliktin osapuolet palaavat neuvottelupöytään."

Myös kansainvälinen yhteisö vetoaa taisteleviin osapuoliin, että tulitaukoon ja rauhansopimukseen todella sitoudutaan.