Ei riitä, että lähetetään muutama insinööri rakentamaan vesiputkia vuoristoon, vaan tarvitaan paljon kulttuurista ja sosiaalista ymmärrystä, jotta vedestä pääsevät hyötymään kaikki.

"Edelleen käymme neuvottelua siitä, saavatko naiset käyttää kylän yhteistä vesihanaa kuukautisten aikaan", kertoo Nepalin suomalaista vesiprojektia koordinoiva Pamela White.

Kehitysyhteistyöhanke Rural Village Water Resources Management Project (RVWRMP) on ollut yksi Suomen isoimmista ja menestyneimmistä.

Vesiputkistoja, -hanoja ja vessoja on rakennettu Länsi-Nepaliin enemmän kuin hankkeessa on edes tavoiteltu. Maaliskuuhun 2016 mennessä vettä saatiin jopa 70 000 ylimääräiselle hyödynsaajalle, eli kaiken kaikkiaan noin 250 000:lle hengelle.

Yksi menestystekijöistä on, että niitä on rakennettu yhdessä. Kyläläiset istuvat alas ja kartoittavat kokonaistilanteen: missä sijaitsevat vesilähteet, missä karjanjuottopaikat ja mikä on paras paikka rakentaa kyläläisten yhteinen vesihana. Tavoite on, että jokaisella olisi maksimissaan 15 minuutin edestakainen matka veden äärelle.

"Erityisesti naisia kannattaa kuunnella. Vedenhaku on ollut kautta aikojen heidän työtään, joten he tietävät missä ovat parhaat vesilähteet, milloin ne kuivuvat ja paljonko esimerkiksi kotitaloudet ylipäätään tarvitsevat vettä", White kertoo.

Mutta naiset ovat olleet kautta aikojen myös niitä, joita ei kuunnella ja jotka ovat tottuneet olemaan hiljaa.

"Aivan projektin alkuaikoina he saattoivat kuiskia käsi suun päälle peitettynä."

Siksi naisille on järjestetty erityisiä työpajoja, joissa heitä opetetaan ja rohkaistaan puhumaan yleisölle.

"On tärkeää saada juuri heidät puhumaan kokouksissa, sillä muuten koko vesijärjestelmän rakentaminen voi mennä mönkään", White kertoo.

Vesi on altis konflikteille

Ylipäätään strategia (Water Use Master Plan, WUMP), jossa on pyritty osallistamaan kaikki kyläläiset mukaan suunnitteluun ja rakentamiseen, on vähentänyt konflikteja. Länsi-Nepal on alue, jossa vettä on vähän ja siitä on taisteltu.

Ilmastonmuutos on lisännyt ongelmia, sillä kuivat kaudet ovat pidentyneet ja sadekaudet lyhentyneet. Sadekaudet ovat kuitenkin entistä voimakkaampia ja ne ovat aiheuttaneet vuoristoalueilla voimakkaita maanvyörymiä. Vesiputkistot voivat rikkoutua tai vesilähteet tuhoutua.

Siksi on tärkeää, että vähistä vesivaroista päättävät kaikki yhdessä.

"Aiemmin asioista päättivät ne, jotka olivat eniten äänessä. Asetelma oli tietysti omiaan synnyttämään katkeria ajatuksia ja kaunaa niiden keskuudessa, joita ei ole kuultu. Kyläläiset ovat kuitenkin itsekin huomanneet, miten yhdessä tekeminen on vähentänyt konflikteja", White kertoo.

Toinen väestönosa, jotka eivät ole saaneet ääntään kuuluviin, ovat dalitit eli Nepalin kastijärjestelmässä matalimmalla portaalla olevat kastittomat. He ovat niin kutsutusti koskemattomia eli heidän uskotaan olevan epäpuhtaita. Uskomuksen mukaan erityisesti vesi voi koskemattoman kosketuksesta likaantua.

"Aivan projektimme alkuaikoina ylemmän kastin ihmiset eli brahminit saattoivat vaatia, että tiimimme osallistuu siivouskuluihin. Kokoushuone oli muka likaantunut, kun dalitit olivat istuneet samassa huoneessa."

Maoistikapinasta syttynyt Nepalin sisällissota oli vasta päättynyt vuonna 2006, kun RVWRM aloitti Länsi-Nepalissa työnsä. Alue oli erityisesti tuolloin vielä hyvin altis konflikteille.

"Kapina oli tällä alueella hyvin voimakas ja se oli syttynyt nimenomaan kastijärjestelmän synnyttämästä epätasa-arvosta ja siitä, että resursseja hallitsi hyvin pieni eliitti", White kertoo.

"Nyt olemme kuitenkin jo päässeet siihen pisteeseen, että dalitit saavat käyttää kylien yhteisiä vesihanoja."

Kulttuurisia sääntöjä ja tabuja

Vesi ei siten ole pelkkä luonnonvara, vaan siihen liittyy Nepalissa paljon kulttuurisia käytäntöjä ja sosiaalisia tabuja. Siksi myös naisten vesihanojen käytöstä kuukautisten aikana on jouduttu taistelemaan. Dalitien tavoin myös heidän katsotaan olevan kuukautisten aikaan epäpuhtaita.

"Tämä on edelleen käytäntö, jota emme ole täysin saaneet kitkettyä. Dalitien osalta tilanne on jo parempi, mutta kuukautisten epäpuhtausajatukset istuvat kulttuurissa sitkeästi", White kertoo.

Erityisesti yhteisöjen kansanparantajat ylläpitävät vanhoja kulttuurisia uskomuksia. Jumalien uskotaan rankaisevan niitä, jotka sääntöjä rikkovat.

"Jos yhteisössä kuolee vaikkapa vuohi, niin helposti ajatellaan, että joku, useimmiten nainen, on suututtanut jumalat. Kansanparantajat sanovat, että säännöt eivät ole heidän keksimiään, vaan ne ovat peräisin jumalilta", White kertoo.

Syrjäisimmissä kylissä naiset joutuvat kuukautisten aikaan nukkumaan pienissä chhaupadi-majoissa, jotka saattavat olla kaukana kylistä. Majoissa on talvisin kylmä, ja he ovat alttiita esimerkiksi paleltumille ja käärmeenpuremille. Jopa raiskauksia on raportoitu. Menstruoivat naiset eivät myöskään saa käyttää vessoja, sillä niissä käytettävän veden katsotaan saastuvan.

"Tämä on kuitenkin täysin uusi ajatus. Perinteisesti naiset eivät ole saaneet astua temppeleihin tai keittiöön. Mutta vessasääntöä ei löydy mistään pyhästä kirjasta, sillä vessat ovat modernin ajan ilmiö."

"Voisimme tietysti ajatella pragmaattisesti ja rakentaa omat vesihanat ja vessat menstruoiville naisille ja daliteille. Mutta se tarkoittaisi, että myönnämme, että heissä olisi jotain vikaa ja he olisivat epäpuhtaita. Siksi emme ole lähteneet tälle linjalle."

Oikeus veteen ja sanitaatioon on osa YK:n ihmisoikeusjulistusta, jonka Nepalin hallitus on allekirjoittanut. Myös chhaupadi-käytäntö, jossa naiset joutuvat nukkumaan kylän ulkopuolella pienissä majoissa, on Nepalin laissa kielletty.

"Vetoamme työssämme siten jatkuvasti ihmisoikeuksiin. Monet syrjäisillä seuduilla asuvat ihmiset eivät ole edes tietoisia Nepalin lainsäädännöstä. Meidän velvollisuutemme on saattaa veden äärelle kaikki, erityisesti marginaalissa elävät ihmiset."

Erityisen tärkeää onkin pyrkiä vaikuttamaan kansanparantajiin, joilla on paljon valtaa määrittää, mikä yhteisöissä on sallittua, ja mikä ei.

"Istuin taannoin muutaman parantajan kanssa kokouksessa, jossa yksi oli kastiton eli dalit ja toinen ylempään kastiin kuuluva chetri. Sanoin, että noin kymmenen vuotta sitten te herrat ette olisi voineet edes istua samassa huoneessa."

"En tiedä oliko kyseisellä keskustelulla vaikutusta, mutta yhteisö on hiljattain julistettu chhaupadi-vapaaksi alueeksi", hän jatkaa.

Vaikka työtä on vielä jäljellä, White uskoo vakaasti, että tulevaisuudessa tälläkin saralla päästään eteenpäin.

Pamela White on RVWRMP:n koordinattori Finnish Consulting Groupilla.