(IPS) -- Viisihenkinen Bhujelin perhe asuu Sindupalchowkin alueella 85 kilometriä koilliseen Nepalin pääkaupungista Katmandusta. Kotinsa huhtikuun 2015 maanjäristyksessä menettänyt perhe on yhä tilapäismajoituksessa ja odottaa valtiolta tukea uuden talon rakentamiseen.

Juna Bhujel, 55, menetti miniänsä maanjäristyksessä mutta onnistui pelastamaan kaksivuotiaan pojanpoikansa, joka oli jäänyt puristuksiin äitinsä ruumiin alle.

Perheen pääelättäjänä ollut Bhujelin poika lähti pian järistyksen jälkeen etsimään töitä Malesiasta, ja matka rahoitettiin kalliskorkoisella lainalla. Hänestä ei ole kuultu sen koommin. Perhe saa tuloja vain, jos Bhujelin mies löytää satunnaisia rakennustöitä.

"Olin jo ennestään köyhä, sillä pieni maapalstamme tuotti ruokaa vain kolmen kuukauden tarpeiksi, ja nyt meillä ei ole edes taloa. Jos en saa tukea omalta hallitukseltani, niin keneltä siten?" ihmettelee Bhujel, joka on kotikylänsä Mankhan kehityskomitean jäsen.

Köyhille oma henkilökortti

Kymmenettuhannet Nepalin maanjäristyksen uhrit odottavat Bhujelin tavoin, että heidät määritellään virallisesti köyhiksi. Neljännes Nepalin 25 miljoonasta asukkaasta elää köyhyysrajan alla, mutta valtion tavoitteena on pienentää osuus viiteen prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

Valtio alkaa huhtikuussa jakaa "köyhän henkilökorttia", joka oikeuttaa tiettyihin sosiaalietuihin. Aluksi kortin saa 395 000 perhettä 25 alueella, mutta tarkoitus on kattaa vähitellen maan kaikki 75 aluetta. Köyhyyden kitkemistä Nepalista hidastaa hankkeiden monilukuisuus ja sirpaleisuus. Eri ministeriöissä on käynnissä kaikkiaan 44 köyhyysohjelmaa.

Osuuskunnista ja köyhyyden vähentämisestä vastaava ministeri Hriday Ram Thani on ehdottanut kaikkien hankkeiden yhdistämistä oman ministeriönsä alaisuuteen, jotta niiden tuloksia pystyttäisiin mittaamaan.

Katseet maatalouteen

Nepalin budjetista käytetään 2–3 prosenttia vuodessa sosiaalitukiin, joiden saajina on 8 prosenttia väestöstä.

Valtion suunnittelukomitean köyhyydenvähentämisosaston johtaja Mahesh Kharel kaipaa hänkin tukitoimiin kokonaisnäkemystä ja hankkeita, jotka tuovat konkreettista parannusta vähävaraisten elämään. "Kohentamalla maataloutta voimme nostaa köyhimpien elintasoa", hän uskoo.

Nepalilaisista kaksi kolmasosaa saa elantonsa maataloudesta. Tänä vuonna aloitettu maatalouden kehittämisstrategia keskittyy maa- ja karjatalouden paikallisiin ongelmiin, joita riittää teiden kunnosta keinokasteluun ja tuotteiden markkinointiin, Kharel kertoo.

"Koska 65 prosenttia nepalilaisten tuloista menee ruokaan, kehityshankkeiden pitää kytkeytyä ruokaturvaan", Nepalin köyhyydenvähentämisrahaston entinen varapuheenjohtaja Janak Raj Joshi muistuttaa.