Seksuaalista väkivaltaa käytetään yhä useammin terrorismin välineenä, joten aihetta ei pidä sivuuttaa puhuttaessa rauhasta ja turvallisuudesta, YK:n turvallisuusneuvoston järjestämässä keskustelussa todettiin.

”Liian moni nainen kohtaa väkivaltaa arjessaan, ja aseelliset selkkaukset pahentavat tilannetta”, YK:n apulaispääsihteeri Amina Mohammed muistuttaa.

YK:n pääsihteerin vuosiraportti listaa tapauksia 19 maasta, joissa seksuaalista väkivaltaa on käytetty ”strategisiin tarkoituksiin”.

Irakissa lähes 2 000 jesidi-vähemmistöön kuuluvaa naista ja lasta on Isis-järjestön orjuudessa. Heistä on tehty kauppatavaraa ja ihmiskilpiä Mosulin taisteluihin.

Myanmarissa yli puolet YK:n haastattelemista naisista kertoi kokeneensa seksuaalista väkivaltaa, joka on usein liittynyt heidän yhteisönsä häpäisyyn ja terrorisointiin.

Vaara vaanii pakolaista

Erityisen alttiita seksuaaliselle väkivallalle ovat kotoaan pakenemaan joutuneet naiset ja tytöt. Keskimäärin joka viidennellä on pahoja kokemuksia.

Etelä-Sudanissa YK-joukkojen tietoon tuli viime vuonna liki 600 konfliktitilanteisiin liittynyttä seksuaalisen väkivallan tekoa. Uhrit olivat usein pakolaisia ja jotkut alle kymmenvuotiaita.

Tapahtumapaikkana oli usein maan armeijan tarkastuspiste siviileille varatun suoja-alueen lähellä. Raporttien mukaan väkivalta kohdistui ”väärään” etniseen ryhmään kuuluviin tai opposition kannattajiin.

YK:n pääsihteerin erityisedustajana seksuaalista väkivaltaa koskevissa asioissa toimiva Adama Dieng korostaa, että jokaisen raporttiin kirjatun numeron takana on ihminen. Julmuuden vaikutukset ovat monin tavoin tuhoisia, ja siitä aiheutunut leimautuminen ajaa naisia jopa itsemurhiin.

”Leimaaminen tappaa”, hän summaa.

Uhreista tulee hylkiöitä

Raportin mukaan hyökkääjät ymmärtävät, että heidän rikoksensa tekee uhreista hylkiöitä ja katkoo siteitä, jotka pitävät perheitä ja yhteisöjä koossa. Esimerkiksi raiskauksen seurauksena syntyvän lapsen elämä voi muodostua hyvin vaikeaksi.

Islamistinen Boko Haram sieppasi 276 tyttöä Nigerian Chibokissa keväällä 2014. Tyttöjen vapauttamista vaatimaan syntyi mittava sosiaalisen median kampanja #BringBackOurGirls. Enemmistö tytöistä on vapautettu mutta yli sata on yhä vankina.

”Pelkkä tyttöjen palauttaminen ei riitä. Heille on turvattava ihmisarvo ja apua, joka mahdollistaa paluun kotiin ja yhteisön jäsenyyteen”, Amina Mohammed sanoo.

Häpeällinen leima on lyötävä rikolliseen eikä uhriin, ja se vaatii yhteisöjen johtajien osallistumista. Tytöt on tunnustettava sodan ja terrorismin uhreiksi, Dieng lisää.

”Kun uhri pääsee kertomaan tarinansa, näkee rikolliset tuomiolla ja saa osakseen sympatiaa ja konkreettista apua, se auttaa torjumaan eristäytymistä ja itsesyytöksiä. Samalla se kertoo yhteisölle, ettei tapahtunut ollut uhrin syytä”, hän sanoo.