(IPS) -- Kymmenen vuotta YK:n pakolaisasian päävaltuutettuna tutustutti minut maailman haavoittuvimpien ihmisten kärsimyksiin mutta myös heidän uskomattomaan rohkeuteensa ja kykyynsä olla menettämättä toivoaan.

Se muutti elämäni ja sai minut pyrkimään YK:n pääsihteerin virkaan.

Pakolaisia on nyt enemmän kuin koskaan, joten on tärkeää muistaa, että heidän suojelussaan ei ole kyse solidaarisuudesta tai anteliaisuudesta vaan kansainvälisen lain määräysten toteuttamisesta.

Takavuosina niin tapahtuikin. Rajat olivat pääsääntöisesti auki, ja pakolaisia palautettiin harvoin vaarallisiin oloihin. Köyhien maiden leireiltä teollisuusmaihin otettujen turvapaikanhakijoiden määrä tuplaantui kymmenvuotisen virkakauteni aikana.

Nyt tilanne on muuttunut, vaikkakin useat maat auttavat edelleen pakolaisia merkittävästi. Afrikkalaiseen Ugandaan on saapunut naapurimaista 1,3 miljoonaa ihmistä, joista lähes miljoona Etelä-Sudanista. Suojelun lisäksi Uganda on tarjonnut heistä monille maapalstan, jonka avulla voi päästä elämisen alkuun leirillä virumisen sijasta.

Rikkaat maat sulkevat rajojaan

Yhä useammat rajat sulkeutuvat, varsinkin vauraissa maissa. Se on huolestuttavaa ja liittyy usein poliittiseen populismiin, muukalaisvihaan ja rasismiin. Pakolaisia syytetään terrorismista, vaikka he ovat sen ensimmäisiä uhreja ja joutuneet juuri sen vuoksi lähtemään.

Vetoan YK:n jäseniin, jotta ne ryhtyisivät pakolaisten oikeuksien kunnioittamisen vaatimiin toimiin.

Valtioilla on oikeus hoitaa rajojaan vastuullisesti, mutta se ei anna niille lupaa torjua suojelun tarpeessa olevia turvapaikanhakijoita tai palauttaa heitä vaarallisiin oloihin.

Pakolaisia syytetään terrorismista, vaikka he ovat sen ensimmäisiä uhreja ja joutuneet juuri sen vuoksi lähtemään.

On tiedostettava, että pakolaisten ahdinko ei ratkea humanitaarisilla toimilla. Tarvitaan poliittisia ratkaisuja konflikteihin, sillä niissä kukaan ei voita vaan kaikki häviävät. Kytkeytyessään yhä tiiviimmin terrorismiin selkkaukset eivät ole uhka vain pakolaisille vaan koko maailmalle.

80 prosenttia kehitysmaissa

Humanitaarista tukea on lisättävä, sillä nykyisin rahoitusta saadaan vain noin puolet pyydetystä. Valtaosa pakolaisista elää köyhyysrajan alla vailla terveydenhoitoa ja mahdollisuutta kouluttaa lapsiaan. Useimmilla ei ole työtä eikä mahdollisuutta arvokkaaseen elämään. On muistettava, että 80 prosenttia maailman pakolaisista oleskelee kehitysmaissa.

Esimerkiksi Libanonin väestöstä kolmannes on pakolaisia. Ugandan, Kenian ja Etiopian pakolaismäärät ovat miljoonan luokkaa. Maat tarvitsevat lisää apua turvaa hakeneiden hoitamiseen mutta myös oman kehityksensä vauhdittamiseen.

Vauraat maat haluavat, että pakolaiset jäävät kehitysmaihin, mutta niiden antama apu ei mahdollista sitä. Tarvitaan vahvempaa solidaarisuutta.

Vetoan teollisuusmaihin myös siinä, että ne nostaisivat pakolaiskiintiönsä vähintään samalle tasolle, jolla se oli 2–3 vuotta sitten. Se auttaisi tasaamaan taakanjakoa miljoonia pakolaisia majoittavien kehitysmaiden kanssa.

Ihmiset ovat aina muuttaneet

Maailman yli 65 miljoonasta kotoaan lähtemään joutuneesta noin 22 miljoonaa on jättänyt kotimaansa. Miljoonat omassa maassaan pakoilevat joutuvat raakuuksien ja julmuuksien kohteeksi, vaikka ihmisoikeudet ja kansainvälinen humanitaarinen oikeus koskevat myös heitä.

Sama pätee muihinkin siirtolaisiin kuin sotaa tai sortoa pakeneviin. Ihmisillä on laillinen oikeus muuttaa myös taloudellisten syiden nojalla tai paremman elämän toivossa. Niin on tehty kautta historian, ja se on välttämätön osa globaalin tasapainon säilymistä. On parempi mahdollistaa liikkuminen laillisesti kuin jättää se salakuljettajien ja ihmiskauppiaiden hoidettavaksi.

Järkevä maahanmuuttokeskustelu parantaa olosuhteita yhteiskunnissamme, jotka ovat jo monietnisiä, monikulttuurisia ja moniuskontoisia. Se myös auttaisi pakolaisia hyötymään suojelusta ja oikeuksista, jotka heille laillisesti kuuluvat.

Kirjoittaja on YK:n pääsihteeri, joka aloitti virassaan tämän vuoden alussa.