”Teatteri ei toimi kuin painokone, jonka tulos on aina ennalta määrätty. Sama esitys voi eri paikoissa vaikuttaa eri tavoin. Teatteri on kuitenkin keino, jonka avulla voi provosoida ihmisiä olemaan huolissaan”, tiivistää intialainen teatteripersoona Subodh Patnaik.

Patnaik on johtanut yli 30 vuoden ajan Intian Odishan osavaltiossa Natya Chetana -nimistä teatteriryhmää, joka tunnetaan yhteiskunnallisista aiheistaan ja halustaan herätellä ihmisiä ratkomaan ongelmia yhdessä. Natya tarkoittaa paikallisella kielellä teatteria, chetana tiedostamista.

”Halusin draamaopiskelijana kehittää teatterimuodon, jonka estetiikkaa ihmiset arvostaisivat ja jossa olisi innovaatioita mutta jossa yleisö kiinnittäisi huomiota näytelmän aiheeseen”, Suomessa kesäkuussa vieraillut Patnaik kertoo.

Teatteriesitysten aiheena on aina jokin paikallinen yhteiskunnallinen ongelma, jota käsitellään esityksen aikana. Näytelmä voi käsitellä esimerkiksi osallistumista, naisten asemaa tai taloudellista riistoa.

Takavuosina näytelmissä on käsitelty esimerkiksi myös maanviljelijöiden itsemurhia, teollistumisen vaikutuksia tavallisiin ihmisiin sekä vuoden 1999 syklonin vaikutuksia. Aiheita riittää, sillä osa Intian itäosissa sijaitsevan Odishan alueista kuuluu maan köyhimpiin.

Osavaltiossa elää myös paljon adivaseja, joka on yhteisnimitys Intian monista alkuperäiskansoista. Jopa yli puolet adivaseista elää metsistä, ja he ovat viime vuosina joutuneet kamppailemaan valtion ja yksityisten yritysten kanssa maankäyttöoikeuksiensa puolesta. Samaa aihetta käsittelee myös Natya Chetanan tämänvuotinen näytelmä.

Rahoitusta Natya Chetana saa muun muassa suomalaiselta Siemenpuu-säätiöltä.

Aplodeita ei toivota

Yksi Natya Chetanan toimintamuodoista on polkupyöräteatteri: ryhmä esittää lyhyitä näytelmiä maaseudulla ja kulkee kylästä toiseen pyörillä. Näyttelijät asettuvat kylänraitille ilman ennakkovaroitusta ja kutsuvat ihmiset katsomaan näytelmää.

Alun perin polkupyörien käytön syyt olivat lähinnä käytännölliset: varaa liikkua ei ollut, Patnaik kertoo. Nykyisin pyörät ovat oleellinen osa konseptia, eikä niitä haluta korvata autoilla, jotka ryhmän kokemusten mukaan voivat maalaiskylissä kerätä liikaakin huomiota.

Esityksiä edeltää pitkä taustatyö. Teatteriryhmä tutustuu paikalliseen alueeseen ja sen ongelmiin sekä kulttuurin erityispiirteisiin muun muassa kansalaisjärjestöjen avulla. Taustatyön pohjalta tehdään käsikirjoitus jostakin ajankohtaisesta ongelmasta. Yleisön seassa olevat avustajat tarkkailevat reaktioita.

”Emme koskaan odota taputuksia – meidän mielestämme se on epäonnistumisen merkki, sillä silloin joku haluaa, että näytelmä otetaan viihteenä. Tavallisempaa on, että esitys herättää keskustelua”, Patnaik kertoo.

Teatteri voimaannuttaa

Runsaan 30 vuoden aikana pääosin vapaaehtoispohjalta toimiva Natya Chetana on esittänyt kymmeniä näytelmiä niin maaseudulla kuin kaupungeissakin, vieraillut festivaaleilla sekä mediassa ja rakentanut oman teatterikylän, jossa tuotantoja tehdään.

Onko se sitten saanut aikaan yhteiskunnallisia muutoksia? Patnaik ei halua ottaa liian suurta kunniaa Natya Chetanan saavutuksista.

”On tehtävä selväksi, että teatteri ei ole taikasauva”, hän sanoo.

Muutoksia on kuitenkin tapahtunut näytelmien esittämisen jälkeen. Esimerkiksi metsäkatoa käsittelevä näytelmän esittämisen seurauksena metsäyhtiöiden hakkuuluvat peruttiin ja kylään luotiin metsiä valvova komitea, johon otettiin mukaan myös yhteisön jäseniä. Minimipalkkaa käsittelevä näytelmä taas on saanut ihmiset vaatimaan itselleen oikeudenmukaista palkkaa ja myös onnistumaan siinä, hän kertoo.

Mikään valistusorganisaatio Natya Chetana ei Patnaikin mukaan kuitenkaan ole.

”Me emme voi hallita ihmisten elämää emmekä voi opettaa heitä. Nostamme vain esiin kysymyksiä, joista olisi syytä keskustella, ja yritämme saada ihmiset toimimaan yhteistyössä.”