Artikkeli on julkaistu alun perin Kepan verkkosivujen Vieraskolumnit-osiossa.

Kansalaisjärjestöt ja ammattiliitot ovat vuosia lobanneet poliittisia päättäjiä ihmisoikeuksien edistämiseksi globaalilla vaatetusalalla. Lähes kaikki suomalaistenkin käyttämät vaatteet on valmistettu Aasiassa tai muissa halvan työvoiman maissa, ja toisaalta joidenkin Itä-Euroopan maiden palkat ovat Aasian luokkaa.

Nyt lobbaus tuotti tulosta, sillä Euroopan parlamentti päätti huhtikuun lopussa edistää lippulaiva-aloitteeksikin kutsumaansa pakettia globaalin vaatetusteollisuuden vastuullistamiseksi. Parlamentti halusi patistaa komissiota toimenpiteisiin, joita on monenlaisia tiedon lisäämisestä reilumpiin kauppasopimuksiin ja työoikeuksien toteutumisen edistämiseen.

Maailmassa tekstiili- ja vaatetusalalla työskentelee 60 miljoonaa henkeä, pääasiassa naisia ja lapsia. Vaatetuotantoa pidetään usein halvimman työvoiman indikaattorina, kun se vaeltaa maasta toiseen pienten marginaalien toivossa. Muoti liikkuu koko ajan kohti pikatrendejä asettaen työntekijät valtavan uhan ja paineen alle.

Muoti liikkuu koko ajan kohti pikatrendejä asettaen työntekijät valtavan uhan ja paineen alle.

Parlamentti toteaa, että vapaaehtoisilla vastuualoitteilla ei ole onnistuttu puuttumaan tehokkaasti ihmisoikeusloukkauksiin. Tästä järjestötkin ovat olleet huolissaan. Parlamentti haluaa osapuolille tasavertaisen kohtelun, ja sen edistämiseen sillä onkin oikein hyvä asema.

Kauppapolitiikka on nyt Euroopan parlamentin tuoreessa päätöksessä mukana. Parlamentti haluaa tullittomuuskohtelun todistetusti kestävällä tavalla tuotetuille tekstiileille, ja kehottaa komissiota edistämään ihmisoikeuksia kauppasopimuksissa. Lisäksi parlamentti valottaa mahdollisuutta vastuullisesti toimivien yritysten taloudelliseen tukemiseen.

Tällaiset porkkanat ovat oikein tervetulleita. Keppiä päätöksessä kuitenkin on vähemmän. Kun marginaalit ovat niinkin kilpaillut kuin vaatealalla, saattaa olla, että EU:n suunnalta heiluteltu keppi ei edes tehoaisi.

* * *

Parlamentti kehottaa komissiota tekemään vaatteiden toimitusketjujen valvonnan pakolliseksi kansainvälisten vastuunormien mukaisesti. Prosessin olisi edistettävä myös mahdollisuuksia oikeudenkäynteihin.

Päätös kehottaa myös kannustamaan kehitysmaiden hallituksia vahvistamaan ammattiyhdistysten asemaa tukemalla yhdistymisvapautta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta. Parlamentti haluaa myös kehitysmaiden nostavan palkkoja. Yhdessä kauppapoliittisten tullietuusporkkanoiden kanssa se saattaisi jopa toimia.

Parlamentti haluaa, että suurin osa EU-alueen julkisista vaatehankinnoista on peräisin kestävistä lähteistä vuoteen 2030 mennessä.

Vaikka kaikki yritysvastuun osa-alueet ovat päätöksessä mukana, lapsityövoiman kitkeminen ja työturvallisuuden ja -terveyden edistäminen jäävät melko vähälle huomiolle. Siihen on tosin todennäköisesti syyt. Työterveyttä ja -turvallisuutta edistetään parhaiten työpaikoilla. Lapsityövoimaa estetään parhaiten takaamalla aikuisille kunnolliset palkat ja työolot, ja ehkä siksi sitä ei päätöksessä erikseen korosteta.

Myös kuluttajille annettaisiin entistä enemmän tietoa ja vaikutusmahdollisuuksia. Parlamentti pyytää komissiota tekemään aloitteen tuotantopaikkojen pakollisesta ilmoittamisesta. Päätöksessä ehdotetaan lisäksi, että kehitetään unionin laajuiset ”reilun vaatetuksen” merkintästandardit, jollaisia on jo käytössä joissakin EU-maissa hallitusten toimeenpanemina.

Lisäksi parlamentti haluaa, että suurin osa EU-alueen julkisista vaatehankinnoista on peräisin kestävistä lähteistä vuoteen 2030 mennessä. Se muistaa myös eläinten oikeudet.

* * *

Kansainvälinen vaatteiden vastuullisuutta edistävä Clean Clothes -kampanja pitää parlamentin päätöstä tervetulleena. Enää toteutus puuttuu. Myös kampanjassa mukana olevat suomalaiset ammattiliitot ja kansalaisjärjestöt ovat allekirjoittaneet kampanjan kirjeen komissiolle paketin edistämisen varmistamiseksi.

Harmittavan usein komissio ei ole lähtenyt tarpeeksi voimakkaasti edistämään parlamentin linjauksia, mutta tämä paketti on mielestäni niin kattava, että jos osakin vaatimuksista toteutetaan, uskon, että ompelijoiden ja tekstiilityöläisten asema on entistä parempi.

Järjestäytymällä ja entistä valvotummissa olosuhteissa esimerkiksi intialaiset ompelijat pystyvät parhaiten ajamaan omia oikeuksiaan ja kehitys saa heidän haluamansa suunnan.

Jos komissio lähtee edistämään pakettia kunnolla, se vaikuttaa niin kehitysmaiden ay-liikkeeseen kuin hallituksiinkin. Järjestäytymällä ja entistä valvotummissa olosuhteissa esimerkiksi intialaiset ompelijat pystyvät parhaiten ajamaan omia oikeuksiaan ja kehitys saa heidän haluamansa suunnan.

Jos vielä vähimmäispalkkoja saadaan nostettua tullietuuksin ja tukemalla vastuullisimmin toimivia yrityksiä, edistystä todennäköisesti tapahtuu.

Kokonaan toinen asia on, onko tämä muutos tarpeeksi nopeaa, laajaa ja vaikuttavaa, jotta työssäkäyvien köyhien toimeentulo olisi turvatumpaa. Tulevaisuus on auki, kun Intian ja Kiinan keskiluokat kasvavat, ja globaalin kulutuksen painopisteet siirtyvät niihin maihin.

Kirjoittaja on vapaa yritysvastuun tutkija, joka on kirjoittanut kirjan Tappajafarkut – ja muita vastuullisia vaatteita.