”Olemme monin tavoin erilaisia. Näytämme erilaisilta ja meillä on erilainen tausta. Voimme kuitenkin toimia yhdessä ja tehdä hyvää kaikille”, sanoo Samia Hathroubi, ranskalaisen Coexister-järjestön kehitysjohtaja.

Coexister on järjestö, jossa Ranskan erilaisista etnisistä ja uskonnollisista ryhmistä tulevat nuoret pannaan toimimaan yhdessä jännitteiden ja ennakkoluulojen lieventämiseksi.

”Haluamme tuoda eritaustaiset nuoret yhteen ja rakentaa yhteiskunnan, jossa kaikkia kunnioitetaan. Ranska on moninainen yhteiskunta, ja ensin heidän pitää oppia se. Se ei kuitenkaan riitä”, Hathroubi sanoo.

Hathroubi osallistui elokuun lopulla Suomen Rauhankasvatusinstituutin Ahvenanmaalla järjestämään naisten rauhanpyöräilyyn sekä Helsingissä syyskuun alussa pidettyyn rauhanseminaariin, jossa naispuoliset rauhanaktivistit ympäri maailman kohtasivat toisiaan.

Tapahtuman tarkoituksena oli tuoda esiin nuorten ja naisten tekemä rauhantyö. Se jää usein muuten piiloon, sillä heitä ei yleensä nähdä virallisissa neuvottelupöydissä.

Naisten ja nuorten rauhantyö on yleistä kuitenkin ruohonjuuritasolla, ja siitä Coexister on yksi esimerkki. Sen projekteissa nuoret saavat ensin koulutusta, sitten he perustavat yhteisiä hankkeita, joissa esimerkiksi autetaan vanhuksia tai suojellaan ympäristöä. Ajatuksena on, että yhteistoiminta hälventää ennakkoluulot.

Hathroubi uskoo, että ruohonjuuritason rauhantyötä tarvitaa jopa Ranskassa, jota yleensä pidetään rauhanomaisena maana. Lisääntynyt epätasa-arvo, terrorismi ja sen myötä kasvanut islamofobia kasvattavat kuitenkin jännitteitä.

”Todellisuudessa olemme maa, jossa voisi syttyä sisällissota. Ranska voisi hyvin helposti hajota ja meidän roolinamme on ehkäistä sitä”, hän sanoo.

Siinä on toistaiseksi onnistuttu hyvin. Coexisterillä on 3 000 aktiivista jäsentä, ja se on tänäkin vuonna kouluttanut satoja nuoria, jotka Hathroubin mukaan tulevat pääosin hyvin toimeen keskenään.

”Kiistoja tulee enemmän ryhmien sisällä kuin välillä.”

Neuvottelupöytiin tilaa

Nuoria ja naisia kaivattaisiin ruohonjuuritason lisäksi myös virallisiin rauhanneuvottelupöytiin. YK on 2000-luvulla hyväksynyt kaksi päätöslauselmaa, joissa korostetaan nuorten ja naisten tärkeyttä rauhan rakentamisessa.

Se ei ole vain ihmisoikeuskysymys, vaan neuvotteluiden uskotaan onnistuvan paremmin, kun mukana on mahdollisimman erilaisia ihmisiä. Tutkimusten mukaan etenkin naisten mukana olo rauhanneuvotteluissa johtaa parempiin tuloksiin, sanoo Helsingin rauhanseminaarissa puhunut Johanna Poutanen, suomalaisen konfliktinratkaisujärjestö CMI:n neuvonantaja.

”Naisten ottaminen mukaan ei ole vain oikein, vaan se on myös fiksua. Naiset tuovat mukanaan erilaisen näkökulman ja samalla myös laajemman ratkaisuvalikoiman. Ilman erilaisten ryhmien mukanaoloa ihmiset eivät hyväksy rauhanprosessin tulosta, joten naisten mukanaolo tekee prosessista myös helpommin hyväksyttävän.”

Ahkeria muurahaisia

Yksi esimerkki naisten onnistuneesta mukaan ottamisesta rauhanprosessiin on Kolumbia, jossa yli 50 vuotta kestänyt hallituksen ja Farc-sissien välinen sisällissota päättyi viime vuonna rauhansopimukseen.

Naisten mukanaoloa neuvotteluissa on pidetty esimerkillisenä. Neuvotteluissa oli mukana erillinen tasa-arvon alajaosto, ja lopullisen sopimuksen jokaisessa kohdassa on otettu huomioon sukupuolten tasa-arvo aina maanomistusoikeuksista lähtien.

Kolumbialaisen ihmisoikeusasiantuntijan, Helsingin rauhanseminaarissa vierailleen Sara Cristina Lara Gonzálezin mukaan naiset ja myös nuoret ansaitsevat kiitosta rauhanprosessin onnistumisesta sekä neuvotteluissa että ruohonjuuritasolla.

”He ovat kuin muurahaisia, jotka tekevät koko ajan töitä. Heistä ei ehkä kuule paljon uutisissa, mutta ne hyvät asiat, joita meillä on, johtuvat juuri heistä”, hän sanoo.

Naiset ovat perustaneet esimerkiksi erilaisia järjestöjä, jotka ovat vaatineet oikeutta uhreille. Lara muistuttaa, että työ ei kuitenkaan lopu rauhansopimukseen. Uhrien traumat ovat syvällä, ja lisäksi Kolumbiassa toimii yhä muita aseellisia ryhmittymiä.

Siksi rauhantyötä tarvitaan edelleen. Lara itse työskentelee Kolumbian luterilaisessa kirkossa, joka antaa konfliktin uhreille psykososiaalista ja oikeudellista tukea ja järjestää ihmisoikeustyöpajoja ja -koulutuksia. Työtä tukee Suomen Lähetysseura.

”Suurin vaikeus on se, että yhteiskunta ei ole ehkä vielä valmis antamaan anteeksi. Se on vaikeaa, kun väkivalta jatkuu yhä”, Lara toteaa.

Hän kuitenkin uskoo, että Kolumbia voi toimia esimerkkinä niille maille, joissa konfliktien ratkaisu on yhä kaukana.

”Tärkeintä on, ettei menetetä toivoa. Jos tämä pitkä ja verinen konflikti saatiin loppumaan neuvotteluilla, miksi ei sitten muitakin?”

Kansainvälistä rauhanpäivää vietetään 21.9. Lue lisää täältä: http://www.ykliitto.fi/tapahtumat/kansainvalinen-rauhanpaiva