Vajaat 80 vuotta sitten noin 60 miljoonaa eurooppalaista joutui pakenemaan toista maailmansotaa. Siksi Brikena Zogaj, kansainvälisen kehitysyhteistyöjärjestön World Visionin asiantuntija ei ymmärrä rikkaiden maiden pakolaisvastaisia mielenosoituksia tai ylipäätäänkään kielteistä suhtautumista nykypäivän pakolaisiin.

Suomessa marraskuussa vieraillut Zogaj on tehnyt vuosia kehitysyhteistyötä lapsijärjestöissä. Tällä hetkellä hän johtaa Kyproksella yksikköä, joka vastaa World Visionin lastensuojelutoiminnan kehittämisestä Itä-Euroopassa ja Lähi-idässä.

Hän on nähnyt konfliktien vaikutukset lapsiin ja toivoo siksi rikkailta mailta enemmän auttamishalua.

”Kehittyneiden maiden ihmisten tietämättömyys pakolaisista järkyttää minua. Voin kuvitella, että lukutaidottomalla afganistanilaisella ei ole tarpeeksi tietoa, mutta täällä se on eri asia. Kyse on siitä, ettei pakolaisia haluta hyväksyä. Haluan muistuttaa toisesta maailmansodasta: jos suomalaisia autettiin silloin, teidänkin pitää nyt auttaa. Kymmenen vuoden päästä voi olla teidän vuoronne olla autettavina”, hän vetoaa.

EU:n politiikan pitäisi hänen mielestään olla avoimempaa ja aidosti lapsiystävällistä. Pakolaisperheille pitää tarjota kunnolliset mahdollisuudet rakentaa elämänsä alusta.

”Lapsia ei pitäisi ottaa säilöön. He eivät ole ongelmien syy, vaan he kärsivät seurauksista”, hän painottaa.

Lapset uhreina

Viime vuoden lopulla Suomessa vieraillut Zogaj on viime vuosina tehnyt töitä muun muassa Syyrian ja Irakin konfliktien parissa ja on huolissaan niiden vaikutuksista lapsiin.

Esimerkiksi Syyriasta on paennut lähes seitsemän vuotta kestäneen sodan aikana noin 5,5 miljoonaa ihmistä ja yli kuusi miljoonaa on paossa maan sisällä. YK:n lastenjärjestö Unicef on arvioinut, että konflikti on vaikuttanut yli 80 prosenttiin maan lapsista.

World Visionin ja muiden kansainvälisten järjestöjen raporttien mukaan lapset kärsivät vaikeista psyykkisistä traumoista. Pelastakaa Lasten viimevuotisen selvityksen mukaan jopa kaksi kolmasosaa Syyrian lapsista on kokenut läheisen menettämisen, haavoittumisen tai kodin pommituksen sodan takia.

Unicef puolestaan kertoi joulun alla, että lasten raiskauksista, pakkoavioliitoista, sieppauksista ja orjuuttamisesta on tullut osa konfliktin perustaktiikkaa muun muassa Syyriassa. Järjestö on huolissaan siitä, että lapsista on tullut etulinjan kohteita maailman konflikteissa.

Zogaj'n näkemys Syyriasta ei ole sen myönteisempi.

”Jotkut lapset eivät ole kokeneet muuta kuin sotaa. Kyse on perustavanlaatuisesta traumasta, johon on puututtava”, hän sanoo.

Kadotettu sukupolvi voidaan pelastaa

Monet järjestöt ovat varoittaneet, että Lähi-idän lapsista uhkaa tulla ”kadotettu sukupolvi”, elleivät nämä saa tukea traumoistaan toipumiseen. Zogaj'n mukaan tulevaisuudenkuva voidaan yhä torjua.

”Kaikilla ihmisillä on sekä sisäistä sietokykyä, mutta sitä pitää vahvistaa, jotta traumoja vastaan voisi taistella”, hän sanoo.

Esimerkiksi World Vision rakentaa pakolaislapsille lapsiystävällisiä tiloja, joissa heille tarjotaan psykososiaalista tukea ja joissa he voivat rauhassa leikkiä ja pelata. Lapsia pyritään myös aktivoimaan ja heille tarjotaan elämäntaitokoulutusta, jotta heidän kehityksensä jatkuisi ja he pystyisivät jatkossa suojelemaan itseään.

Tulokset ovat yllättäneet Zogaj'n itsensäkin. Lapset ovat oppituntien seurauksena esimerkiksi Irakin leireillä aktivoituneet ja kiinnostuneet muun muassa lastensuojelukysymyksistä.

”Lapset ovat paljon toiveikkaampia kuin aikuiset. Ongelmistaan huolimatta he ovat innostuneet ja heidän itseluottamuksensa on vahvistunut”, hän kertoo.