Globaaleilla areenoilla on Suomen presidentin mentävä aukko

Artikkeli on julkaistu alun perin Kepan verkkosivuilla.

Suomen tasavallan presidentillä olisi loistava asema globaalien aloitteiden edistäjänä, jos sitä vaan osattaisiin ja haluttaisiin käyttää.

Vertailukohtaa voidaan hakea lähihistoriasta. Kun presidentti Tarja Halonen haki toiselle presidentinkaudelleen vuonna 2006, hän oli jo ehtinyt toimia kansainvälisen työjärjestö ILO:n globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomissiossa sekä YK:n kauppa- ja kehitysjärjestön UNCTADin ”viisaiden ryhmässä.”

Tällaisten epävirallisten ryhmien merkitystä aliarvioidaan usein täysin turhaan. Kansainvälisten järjestöjen toiminta ei muutu ilman uusia ideoita, ja normaalina virkamiestoimintana ne uudistuvat hitaasti.

Pahimmillaan nykyinen kansainvälisen yhteistyön laskukausi kulkee oman voimansa ajamana eteenpäin, jos kukaan ei sitä yritä tosissaan pysäyttää.

Uusia ideoita tarvittaisiin erityisesti tällä hetkellä maailman talousjärjestelmän uudistuksiin. Esimerkiksi kehitysmaiden velkataakat ovat jälleen nousussa, monia kansainväliseen veronkiertoon liittyviä suuria kysymyksiä on ratkaisematta, ja kauppapolitiikka on täydessä hajaannuksen tilassa.

Haastetta kasvattaa osaltaan se, että maailma on nykyään moninapaisempi kuin 2000-luvun alkupuoliskolla, kun kansainväliset talous- ja kehityskysymykset olivat viimeksi suuremman huomion kohteena.

Globaalipolitiikan yleisen alennustilan vuoksi yksittäiset presidenttien ryhmät voisivat hieman paradoksaalisesti saada nyt myös enemmän näkyvyyttä ja tuloksia kuin esimerkiksi Halosen aikaan. Ilmastonmuutoksesta, kansainvälisestä turvallisuudesta ja rauhanvälityksestä sentään keskustellaan jonkin verran, mutta globaalin talouden hallinnasta ei juuri lainkaan.

Kun kuusi vuotta on jo takana, mitä konkreettisia tavoitteita Niinistöllä on mahdolliselle toiselle presidenttikaudelleen?

Katsaus presidenttiehdokkaiden kampanjasivustojen ansioluetteloihin ja linjauksiin antaa melko masentavan kuvan ehdokkaiden kunnianhimosta globaalien ongelmien ratkaisijoina.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön kampanjasivuilla todetaan, että ”YK:n piirissä Niinistö on ollut näkyvästi mukana rauhanvälitystä, ilmastonsuojelua ja naisten aseman parantamista koskevissa keskusteluissa ja toimissa.”

Ehdokastaan miettivälle äänestäjälle jää epäselväksi, mitä nämä keskustelut ja toimet ovat tarkemmin ottaen pitäneet sisällään. Puheita yleiskokouksissa on pidetty, mutta onko tasavallan presidenttiä pyydetty mukaan vetämään merkittäviä ryhmiä näihin teemoihin liittyen? Ja kun kuusi vuotta on jo takana, mitä konkreettisia tavoitteita Niinistöllä on mahdolliselle toiselle presidenttikaudelleen?

Ehdolla olevista poliitikoista Vihreiden Pekka Haavistolla lienee vahvin tausta kansainvälisistä tehtävistä, joskin hyvin vahvasti rauhanvälitykseen painottuen. Kampanjasivustolla puhutaan henkilöhistorian lisäksi reilun kaupan kännyköistä ja YK:n merkityksestä, mutta konkretia jää myös Haaviston osalta vähiin.

Vasemmistoliiton Merja Kyllönen korostaa ilmastonmuutoksen hallintaa kärkiteemanaan, RKP:n Nils Torvalds mainitsee ohimennen humanitaarisen avun ja kansainvälisen turvallisuuden. Globaalien areenoiden konkarin Paavo Väyrysen sekä Keskustan Matti Vanhasen sivustot ovat erittäin niukkasanaisia.

Ainoa ehdokas, jonka sivustolta löytyy pidempi linjausteksti globalisaation hallintaan liittyvistä kysymyksistä, on SDP:n Tuula Haatainen. Hänen laajassa pamfletissaan peräänkuulutetaan kansainvälisiin tuloeroihin puuttumista, feminististä ulkopolitiikkaa, kestävän kehityksen tukemista ja ilmastonmuutoksen torjuntaa, sekä ihmisoikeuksien ajamista ja näiden teemojen tuomista kauppavaltuuskuntiin.

Nykyisillä ehdokkailla on vielä hetki aikaa tuoda esiin, minkälaista roolia he ottaisivat globaaleilla areenoilla.

Palataan vielä lopuksi Halosen presidenttikauteen. Sen aikana tasavallan presidentin ja Suomen kansainvälinen näkyvyys ja rooli kasvoi entisestään. Kauteen mahtui muun muassa Halosen puheenjohtajuudet YK:n kestävän kehityksen korkean tason paneelissa sekä UNCTADin neuvonantajapaneelissa.

Nykyisillä ehdokkailla on vielä hetki aikaa tuoda esiin, minkälaista roolia he ottaisivat globaaleilla areenoilla. Jos Suomen tasavallan presidentti soittaa vaikkapa UNCTADin pääsihteerille hyvän idean kanssa, pitäisin varsin todennäköisenä, että yksityiskohdista saadaan tämän jälkeen sovittua.

Jos Suomen kaltaiset ketterät maat eivät raivaa uutta tilaa kunnianhimoiselle globaalille talous- ja kehityspolitiikalle, tuskin aloitteet myöskään etenevät maailmanjärjestöjen virkamiesten tai suurvaltojen aloitteesta.