Tutkimus: Kestämätön metsästys ja virkistystoiminta uhkaavat suojelualueita | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Tutkimus: Kestämätön metsästys ja virkistystoiminta uhkaavat suojelualueita

Rikkaiden ja köyhien maiden suojelualueita kohtaavat erilaiset uhat, summataan tutkimuksessa.

Apina puussa Virungan kansallispuistossa Kongossa

Ihmisen toiminta uhkaa monia maailman suojelualueita. Kuva Virungan kansallispuistosta Kongon demokraattisesta tasavallasta. Kuva: Joseph King / CC BY-NC-ND 2.0.

Ylenpalttinen metsästys sekä virkistystoiminnan kielteiset vaikutukset uhkaavat monien suojelualueiden luontoa, käy ilmi tuoreesta tutkimuksesta.

Kansainvälisen metsätutkimuskeskuksen CIFOR:n sekä YK:n ympäristöohjelman alaisen tutkimusohjelman tekemässä tutkimuksessa selvitettiin lähes 2 000 maanpäällisen suojelualueen tilaa 149 maassa.

Tutkimuksen mukaan kestämätön metsästys uhkaa 61:tä prosenttia suojelualueista ja virkistystoiminta 55:tä prosenttia.

Uhat ovat erilaisia sen mukaan, onko maa kehittynyt vai kehittyvä. Kehitysmaissa uhkana on etenkin metsästys, sillä paikalliset yhteisöt ovat siitä riippuvaisia.

Vaikka metsästystä on harjoitettu vuosituhansien ajan, väestönkasvu, kaupunkialueiden kasvanut riistalihan kysyntä sekä yhä helpompi pääsy syrjäisille alueille on nostanut metsästyksen kestämättömälle tasolle, mikä vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen ja maaseudun yhteisöihin, sanoo CIFOR:n tutkija Lauren Coad tiedotteessa.

Kehittyneissä maissa taas esimerkiksi murtomaahiihto, maastopyöräily, vaeltaminen sekä teiden ulkopuolelle pääsevät kulkuneuvot vaikuttavat suojelualueisiin, tutkimuksessa kerrotaan.

Tutkijoiden mukaan uhkia on vaikea havaita etäältä teknologisten laitteiden, kuten satelliittien, avulla.

”Teknologia -- ei voi korvata suojelualueiden johtajien ja paikallisten yhteisöjen kokemusta. Heillä on syvällinen tietoa paikallisista uhista ja käsitys siitä, miten niitä voidaan hallita. Tätä tietoa on hyödynnettävä satelliittikuvien ja muun helpommin saatavan tiedon lisäksi”, sanoo tutkija Katharina Schulze.

Tutkimus julkaistiin Conservation Letters -tiedelehdessä.

Lisää uusi kommentti

Lue ohjeet ennen kommentointia