Intiassa melkein puolet koulutytöistä ei koskaan jatka opintojaan 10. luokalle asti. Yksi syy on se, että vanhemmat eivät uskalla päästä heitä enää kouluun. Näin tapahtuu esimerkiksi miljoonakaupunki Delhissä, jossa koulutie on täynnä vaaroja.

Koska opettajiakaan ei houkuttele lähteä slummeihin töihin, monien tyttöjen ainoaksi vaihtoehdoksi jää keskeyttää koulu ja pysytellä kotona.

Vielä vuosikymmen sitten ongelman ratkominen olisi ollut miltei mahdotonta, mutta nyt apuna ovat uudet teknologiset sovellukset. Lastenoikeusjärjestö Plan International on pystyttänyt Delhin asuinyhteisöihin digitaalisia oppimiskeskuksia, joissa opetusta voi seurata etänä videolaitteiston avulla.

Käytännössä opettaja opettaa jossakin muualla ja tytöt kerääntyvät kuuntelemaan opetusta keskuksiin. Laitteiston avulla voi myös esittää kysymyksiä opettajille. Digikeskusten opetuksesta on hyötynyt jo noin 15 000 teinityttöä.

Ne kuuluvatkin Planin digitaalisen kehityksen koordinaattorin Nora Lindströmin lempiesimerkkeihin, kun puhutaan siitä, miten teknologian avulla voidaan parantaa sukupuolten tasa-arvoa.

”Hankkeessa on käytetty oikeasti teknologiaa ratkaisemaan jokin ongelma. Harmittavan usein kehitysyhteistyössä mennään kuitenkin teknologia edellä, vaikka oikeasti pitää lähteä ongelmasta ja sitten pohtia, tarjoaako teknologia ratkaisun siihen”, hän sanoo.

Viljelyä älypuhelimella

Kännykät ja netti, jotka ovat rikkaissa maissa olleet arkipäivää jo jonkin aikaa, ovat viime vuosina vallanneet myös kehitysmaat muun muassa hintojen nopean laskun vuoksi.

Esimerkiksi kännykkäliittymän omistavien osuus on noussut kehitysmaissa kymmenessä vuodessa 39 prosentista lähemmäs sataa ja kaikkein köyhimmissäkin maissa 15 prosentista 70:een. Nettiä käyttää yhä alle puolet kehitysmaiden asukkaista, mutta käyttäjien määrä on silti lähes nelinkertaistunut. Myös mobiilinetti tekee tuloaan kehitysmaihin.

Nopeutunut tiedonsiirto tarjoaa monia mahdollisuuksia parantaa ihmisten elämänlaatua esimerkiksi maissa, joissa välimatkat ovat pitkiä ja liikenneyhteydet huonoja. Asiaa pähkäillään esimerkiksi tällä viikolla Genevessä järjestettävässä maailman tietoyhteiskuntafoorumissa, jossa aiheena on teknologian rooli YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa, kuten äärimmäisen köyhyyden poistamisessa.

Teknologia voi parantaa myös sukupuolten tasa-arvoa. Keski-Afrikassa sijaitsevassa Ruandassa testataan parhaillaan, voiko älypuhelimen ja siihen liitettävän verkkoalustan avulla parantaa naisviljelijöiden asemaa. Naiset omistavat usein pienempiä maatilkkuja kuin miehet ja heidän on vaikeampi saada esimerkiksi lainoja. Niinpä heidän tilansakin tuottavat huonommin, kertoo YK:n tasa-arvojärjestön UN Womenin Ruandan edustaja Fatou Lo.

Lo on tyytyväinen järjestön vuonna 2016 aloittamaan kokeiluun, jossa 3 200 naisviljelijää on rekisteröitynyt Buy from Women -nimiselle verkkoalustalle. Alustaa käytetään aluksi pääosin maatalousosuuskuntien tietokoneilta ja älypuhelimilta; myöhemmin on tarkoitus jakaa älypuhelin kaikille naisille.

Jokaiselle viljelijälle luodaan profiili, josta käy ilmi esimerkiksi maa-alan koko ja lainahistoria. Sen avulla naiset saavat tietoa esimerkiksi sää- ja markkinatilanteesta ja rahoitusmahdollisuuksista. Heitä myös koulutetaan. Näin he voivat ryhtyä maatalousyrittäjiksi ja ansaita enemmän rahaa.

”Useimmat viljelijät eivät tiedä, paljonko heillä on maata eivätkä sitä, miten ison sadon he saavat. Sovelluksen avulla he pystyvät ennustamaan, miten paljon he tuottavat. Näin heidän on myös helpompi saada sadolleen ostaja ja lainaa”, Lo selittää.

Kuukautiset unohtuivat

Teknologiset sovellukset eivät ole ihmelääke. Esimerkiksi Ruandan maataloushankkeessa haasteita on aiheuttanut muun muassa köyhyys, lukutaidottomuus sekä halpojen nettiyhteyksien ja sähkön puute, Lo kertoo.

Kehitysyhteistyön teknologiahypeä onkin joskus moitittu siitä, että se vain pahentaa epätasa-arvoa, sillä kaikkein köyhimmät, kuten naiset, jäävät paitsi sen hyödyistä. Esimerkiksi Maailmanpankki on todennut, että toistaiseksi digiajasta ovat päässeet hyötymään vain rikkaat ja vaikutusvaltaiset.

Planin Nora Lindström tunnistaa ongelman. Hän on huolissaan siitä, että naiset ovat jäämässä teknologisessa kehityksessä jälkeen ympäri maailman.

”Jos sukupuolten välisen digikuilun suhteen ei tehdä mitään, epätasa-arvo voi lisääntyä”, hän ennustaa.

Esimerkiksi kännykkäoperaattoreita edustavan GSMA:n tuoreen kyselytutkimuksen mukaan naiset omistavat kehitysmaissa puhelimen 10 prosenttia epätodennäköisemmin kuin miehet; Etelä-Aasiassa ero on peräti 26 prosenttia. Netinkäytössä ero on kehitysmaissa YK:n tilastojen mukaan 16 prosenttia. Syy on esimerkiksi siinä, että naiset ovat huonommin koulutettuja kuin miehet eikä heillä ole yhtä paljon rahaa käytössään.

Lindströmin mukaan kyse ei ole vain siitä, kuka sovelluksia saa käyttää, vaan myös siitä, kuka niitä pääsee kehittämään.

”Tyttöjä ja naisia tarvitaan kehittämään teknologiaa niin, että se, mitä kehitetään, vastaa myös heidän tarpeisiinsa eikä vahvista sukupuolten epätasa-arvoa”, hän sanoo.

Hän kertoo esimerkin: kun puhelinjätti Apple julkaisi terveyssovelluksen, jonka oli määrä olla kaikkien aikojen kokonaisvaltaisin terveyssovellus, kävi ilmi, että siitä oli unohdettu kokonaan kuukautiset.

”Tekoälyä kehittävät pääosin valkoiset keski-ikäiset miehet. Silloin helposti unohdetaan naisten asiat. Se ei välttämättä ole tahallista, mutta näin käy, koska kehittäjien ryhmä ei ole tarpeeksi monimuotoinen”, Lindström sanoo.

Naisten ottaminen mukaan teknologiseen kehitykseen olisi myös taloudellinen mahdollisuus.

”On esimerkiksi laskettu, että jos 600 miljoonaa tyttöä ja naista lisää kehitysmaissa pääsisi verkkoon, taloudellinen vaikutus olisi yli 13 miljardia dollaria per vuosi.”

Kansainvälistä tytöt ja teknologia -päivää vietetään 26.4.