Vaatejätti H&M sai paljon myönteistä mediahuomiota marraskuussa 2013, kun se kertoi nettisivuillaan pyrkivänsä siihen, että vuoden 2018 loppuun mennessä sadoille tuhansille sille vaatteita tekeville työntekijöille maksettaisiin elämiseen riittävää palkkaa.

Asiasta kirjoittivat muun muassa New York Times, uutistoimisto Reuters sekä The Guardian, sillä toteutuessaan tavoite olisi koskenut noin 850 000:ta työntekijää maissa, joissa vaatetyöläisten tienestit ovat perinteisesti huonot.

”Lupaus oli erittäin merkittävä. H&M:n kokoinen firma myönsi, että se pystyy tekemään näin ja että sillä on vastuu varmistaa, että työntekijät saavat elämiseen riittävää palkkaa”, sanoo Eettisen kaupan puolesta ry:n (Eetti) toiminnanjohtaja Lotta Staffans.

Eetti on mukana kansainvälisessä järjestökampanjassa, joka vaatii H&M:ää nyt pitämään lupauksensa.

Järjestöjen mukaan alihankkijoille työskenteleville ompelijoille maksetaan edelleen riittämätöntä palkkaa eikä yhtiö ole kertonut riittävän selvästi, mitä se oikeastaan on tehnyt parempien palkkojen eteen. Kielenkäyttö asian ympärillä on muuttunut, ja itse asiassa koko alkuperäinen lupaus näyttää kadonneen yhtiön verkkosivuilta.

”Kenelle tahansa, joka on seurannut asiaa yhtä tarkasti kuin me, on selvää, että H&M yrittää peitellä alkuperäistä sitoumustaan”, sanoo kansainvälisen Clean Clothes -kampanjan edustaja Ineke Zeldenrust tiedotteessa.

Minimipalkka ylittyy, mutta se ei riitä elämiseen

Elämiseen riittävällä palkalla tarkoitetaan palkkaa, jonka avulla työntekijät pystyvät elättämään perheensä ja panemaan myös jotain säästöön. Se on eri asia kuin minimipalkka, joka monissa maissa jättää työntekijät köyhyysrajan alapuolelle.

H&M teettää vaatteensa noin 1 700 alihankintatehtaassa eri puolilla maailmaa. Sen tarkoituksena oli kokeilla elämiseen riittävän palkan mallia kahdessa tehtaassa Bangladeshissa ja Kambodžassa ja laajentaa sitä sitten niin, että se olisi lopulta käytössä 750 tehtaassa, jotka valmistavat 60 prosenttia sen tuotteista.

Yhtiön mukaan tavoitteessa on edetty. Se kertoo maailma.netille toimittamassaan sähköpostivastauksessa, että se haluaa edelleen tekstiilityöntekijöiden ansaitsevan toimeentuloon riittävää palkkaa. Elämiseen riittävä palkka 850 000 työntekijälle ei kuitenkaan sen mukaan ole vuodelle 2018 asetettu tavoite.

Sen sijaan yhtiö on julkaissut tiedotteen, jonka mukaan sen tavoitteena on, että alihankkijoiden tehtailla on työntekijöiden demokraattinen edustus ja ”läpinäkyvä palkkausjärjestelmä”, joka mahdollistaa palkkaneuvottelut ja ottaa palkassa huomioon muun muassa ”työntekijöiden taidot ja kokemuksen”. Ensimmäinen tavoite on saavutettu yli 450 tehtaalla, toinen 227 tehtaalla. Tavoiteosuus on pudotettu 60 prosentista 50:een.

Yhtiö muistuttaa myös olevansa mukana esimerkiksi ACT-aloitteessa, jossa brändit sekä teollisuusalojen ammattiliitto IndustriALL pyrkivät edistämään elämiseen riittävää palkkaa.

”H&M ei voi yksin vaikuttaa palkkoihin tekstiilialalla, vaan siihen tarvitaan yhteistyötä alan asiantuntijoiden, liittojen, hallitusten, tehtaiden ja muiden brändien kanssa”, se toteaa.

Lotta Staffansin mukaan H&M:n tavoitteet demokraattisesta edustuksesta ja palkkausjärjestelmästä ovat sinänsä hyviä.

”Emme vastusta niitä, mutta ne eivät vielä tarkoita, että palkat riittäisivät elämiseen. Jos näin on luvattu, pitäisi olla jonkinlaisia vertailuarvoja siitä, miten palkkoja korotetaan, missä vaiheessa ja mikä heidän mielestään on elämiseen riittävä palkka”, hän kritisoi.

H&M:n omien tilastojen mukaan sen alihankkijoiden työntekijät tienaavat tällä hetkellä Bangladeshissa noin 95 ja Kambodžassa 199 dollaria kuussa. Summat ovat yli lain edellyttämän minimin, ja ne ovat viime vuosina kasvaneet. Järjestöjen käyttämien mittarien mukaan elämiseen tarvittaisiin kuitenkin kaksin- tai jopa yli nelinkertainen summa esimerkiksi Bangladeshissa.

Isolla firmalla on vaikutusvaltaa

Vaateteollisuuden työntekijöiden työolosuhteet ovat herättäneet paljon keskustelua etenkin sen jälkeen, kun vuonna 2013 yli 1 100 ihmistä kuoli Bangladeshissa Rana Plazan tehdasromahduksessa.

Monet länsimaiset brändit valmistuttivat vaatteitaan tehtaassa. H&M ei ollut yksi niistä, mutta se liittyi ensimmäisenä alan rakennus- ja paloturvallisuussopimukseen. Se on saanut aiemmin järjestöiltä kiitosta myös esimerkiksi käyttämiensä tehtaiden nimien julkistamisesta.

Elämiseen riittävän palkan maksaminen on kuitenkin mutkikkaampi ongelma. Summista ei ole olemassa yksimielisyyttä ja vaikka olisikin, monet hallitukset eivät uskalla nostaa minimipalkkaa, koska ne pelkäävät tuotannon karkaavan vielä halvempiin maihin.

H&M ja muut vaateyhtiöt ovat myös muistuttaneet, etteivät ne vastaa palkanmaksusta ompelijoille, vaan sen tekevät alihankkijat, joiden tehtaissa valmistetaan usein vaatteita monelle eri brändille.

H&M on kuitenkin maailman toiseksi suurin vaatefirma, jolla on kyllä vaikutusvaltaa, muistuttaa Eetin Lotta Staffans.

 ”Elämiseen riittävä palkka on ihmisoikeus. Koko yritysvastuun ajatus lähtee siitä, että yritysten pitää kunnioittaa ihmisoikeuksia koko tuotantoketjussa. Alkaa olla jo vanhanaikaista piiloutua sen argumentin taakse, että yritys itse ei maksa palkkoja. Kyllä yritys voi ostopolitiikallaan vaikuttaa palkkoihin”, hän sanoo.