Artikkeli on julkaistu alun perin Kehyksen blogissa.

Suomen ulkoasiainministeriö, jonka presidentti Sauli Niinistö terävästi havainnoi pudottaneen ”asiat” pois nimestään, juhli 100-vuotista taivaltaan henkilökunnan ja sidosryhmien kesken 25. toukokuuta. Juhlan puitteet Finlandia-talossa olivat tyylikkäät, mutta ohjelma jätti kysymysmerkin siitä, mikä on Suomen ulkopolitiikan tulevaisuuden suunta.

Tilaisuuden juhlapuhujaksi oli kutsuttu Saksan ulkoministeri Heiko Maas, jonka puheen olisi voinut pitää missä tahansa EU-maassa (kyynisimmät vieraat muistelivat kuulleensakin saman puheen muualla). Tämäkin olisi vielä menetellyt, mutta suurimman osan juhlan ajasta ryösti käsittämätön paneeli, jonka aiheena olivat tulevaisuuden haasteet ja jonka pääaiheeksi nousi tekoäly.

Onko Suomen ulkopolitiikan päämissio nyt siis opetella koodaamaan ja hyödyntää tekoälyä lähetystöissä vai mikä? Teemat, joita Suomi on tähän asti pyrkinyt maailmalla edistämään, kuten kestävä kehitys, rauhanvälitys, ihmisoikeudet sekä naisten ja tyttöjen asema nousivat vain neljätuntisen istunnon aikana vain hyvin kevyesti esiin.

Tekoälyllä on valtavasti valtaa ja sen mahdollisuudet ja seuraukset pitää tuntea ennen kuin lähdetään soitelleen sotaan. Hyvä ystäväni Paul Okumu, joka johtaa Nairobista käsin koko Afrikan laajuista Africa platform on governance, responsible business and social contract -verkostoa, kirjoitti asiasta mielenkiintoisen blogin otsikolla Democracy! What Democracy? – Move on. Data is the New King.

Blogissaan Okumu tarkastelee nykyiselle tietoyhteiskunnalle tyypillistä tuotannon vallan ja kontrollin muotoa, jossa keskeistä pääomaa on tiedon eli datan omistaminen ja hallinta, sekä vertaa sitä aikaisempiin yhteiskunta- ja talousjärjestelmiin, joissa valta kytkeytyi maan, (tuotanto)laitteiden tai pääoman omistukseen.  ”Se joka omistaa sinua koskevan informaation, eli informaation omistamastasi maasta, laitteista tai pääomasta, voi kontrolloida sinua. Data merkitsee valtaa”, Okumu kirjoittaa. Hän huomauttaa, että Amazon, Microsoft, Facebook, Google, CIA, Cambridge Analytica, lentokenttien ja rajojen vartiointi tai jopa epäilyttävinä pidettyjen hallitusten tarkkailu ja kontrollointi perustuu nykyisin tietoon eli dataan.

Kestävä kehitys, rauhanvälitys, ihmisoikeudet sekä naisten ja tyttöjen asema nousivat vain neljätuntisen istunnon aikana vain hyvin kevyesti esiin.

Okumu muistuttaa, että datan käyttö tarjoaa ennennäkemättömiä mahdollisuuksia – sekä hyvässä että pahassa. Hän kehottaa kuvittelemaan, kuinka ”satamiljoonaa insinööriä voisivat hyödyntää analysoitua dataa ja rakentaa jotakin yhdessä. Tai poliitikkoja, joilla olisi täydellinen tietämys äänestäjien emotionaalisista, fyysisistä ja sosiaalisista toimista ja toiveista. Ja kuvittele nyt, että näitä tietoja voitaisiin käyttää sinun kontrolloimiseesi ja sen ohjaamiseen, mitä päätät ostaa ja ketä äänestää”.

Lopuksi Okumu toteaa, että vallan kytkeytyminen dataan tarkoittaa myös uudenlaisia valtakamppailuja, ja kehottaa lukijaa pohtimaan, käykö tämä kamppailunsa maasta, tuotantolaitteista, pääomasta vai informaatiovallasta.

Okumun blogi datasta ja vallasta havainnollistaa sekä jatkumoa että muutosta niissä kamppailuissa, joita oikeudenmukaisemman maailman puolesta on käyty viimeisten 300 vuoden aikana. Talous ja teknologia toki muovaavat maailmaa, mutta yhteiskunnallisessa muutoksessa on aina kyse myös arvoista ja periaatteista ja niiden edistämisestä.

Suomi haaveilee jo tulevista YK:n ihmisoikeusneuvoston ja turvallisuusneuvoston paikoista lähitulevaisuudessa. Tekoälyosaamisellako me pyrimme näkyville paikoille kantamaan vastuuta maailman haasteista?

Kirjoittaja on Kehyksen pääsihteeri.